Muutama päivä sitten köpöttelin miehen kanssa lähipellon laidalle ja räpsyttelin kuvia itsestäni. Kyseessä on se sama pelto, joka meidänkin ikkunastamme näkyy, ja johon pystyisi helposti harppaamaan takapihaltamme. Nyt sillä kasvava vilja on kuitenkin venähtänyt jo niin pitkäksi, etten käärmevaaran vuoksi uskaltanut mennä ihan pellon keskelle poseeraamaan, vaikka kivaa se olisi varmasti ollut. Ehkä kunnon saappaat jalassa tämänkin voisi toteuttaa.
Tänään ihastelin myös lähipuistossa kesän vihreyttä. Suosikkivärini vihreä ei ole koskaan ollut, mutta kyllä siitä osaa luonnossa nautiskella. Varsinkin auringon siivilöityessä lehtien läpi viherrys pääsee oikein täysiin oikeuksiinsa ja näky on jotenkin mieltä kohentava ja rauhoittava. Kolmannessa kuvassa keskittykää siis taustan viherrykseen, älkää nassuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti