Kavioiden kopsetta

Tänään pääsin pitkästä aikaa nauttimaan hevosista, karvaisten turpien rapsuttelusta ja ihan vaan olemisesta, järvelle tuijottelusta ja tuulen huokailusta. Vedin myös todella tyylikkäästi rähmälleni ja siinä rytäkässä halkesi kyynärpää, kämmen ja polvi. Ensimmäinen huoli oli kuitenkin kamera ja sen kokema kolahdus. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja haavatkin sain puhdistettua ja paikattua. 

Ystäväni Emman hevonen on kamalan sympaattinen tapaus. En ole ikinä kulkenut vehreää laidunta pitkin hevosten juostessa vapaana ja koko kokemuksesta jäi jotenkin vapaa, levollinen olo. Taisin saada myös uuden ystävän, kun Emman hevosen laidunkaveri tuli ahkerasti hieromaan turpaansa hartioihini. Hevoset ovat aina lähellä sydäntä, voi kun joskus pääsisi vielä ratsastamaan maastossa... 

Emma ja Viksu taisivat olla ihan tietämättään kuvauksellisia ♥