Vuoden hetket - mitä tuli tehtyä 2014?

Koska olemme lähdössä poikaystävän kanssa pian juhlimaan vuodenvaihdetta, en jaarittele tässä merkinnässä sen kummemmin vuodestani ja siitä mikä siinä oli hienoa. Lyhyesti sanottuna opin paljon valokuvaamisesta, mikä ehkä näkyykin tässä blogissa, jos merkintöjä lähtee taaksepäin selaamaan. Valokuvauksen saralla isoin juttu oli tietenkin rungon päivittäminen EOS 1100D:stä EOS 7D:hen, sekä ensimmäinen objektiiviostos, Sigma 50mm f/1.4. Olen myös tutustunut twitterissä aivan huikeisiin kuvaajiin ja saanut kullanarvoisia, kehittäviä ja kannustavia kommentteja! Kiitos teille! c:

Muut vuoden kohokohdat esitän ohessa kuvin. Hyvää, railakasta ja onnellista vuotta 2015! ♥

Joutui joulu

Hyvää lopuillaan olevaa joulupäivää kaikille! Huomenna olisikin sitten viimeinen joulupyhä ennen vuoden vaihtumista, aika hurjaa. Napa naukuu jouluruoan määrästä, syötyä tuli niin eilen kuin tänäänkin, eikä herkkujen syönnissäkään olla yhtään pidätelty. Kerran vuodessa kuitenkin sallin itselleni tällaisen syöpöttelyn ja mielestäni se myös kuuluu lomaan, että syödään hyvin ja lepäillään vatsaa taputellen. Ajattelin joulupäivän ratoksi kertoa muutamalla kuvalla eilisillasta, sillä se oli oikeastaan eilisen pääjuttu, kuten jokaisena jouluna.

Ihan ensiksi täytyy vähän hehkuttaa sitä lumen määrää, joka Suomeen rantautui juuri ennen jouluaattoa. Yksittäiset hiutaleet maassa muuttuivat hetkessä massiivisiksi kinoksiksi, koskemattomiksi ja kimaltaviksi hangiksi, jotka verhosivat maisemaa kuin morsiamen huntu. En voi väittää olevani kovinkaan suuri talven ystävä, mutta mieluummin otan kunnolla lumisen talven, kuin kuraisen ja mutaisen, jossa valoa ei ole nimeksikään. Talvi tekee myös joulusta taianomaisen ja lisää ainakin omalla kohdallani tuntemusta rauhasta, jota ei riko mikään.

Vietimme joulua kummisetäni luona niin kuin jo muutamana jouluna aikaisemmin. Kummisetä asuu onneksi ihan kivenheiton päässä joten matkaan ei kulunut turhan paljon aikaa. Kummisedän vaimon ja lapsen lisäksi paikalla oli tietenkin meidän perheemme ja pikkuveljen tyttöystävä, sekä isän vanhemmat. Varmaan yksi sydäntä lämmittävimmistä joululahjoista tänä vuonna oli kuulla ukin ilahtanut tervehdys ja saada halata tätä oikein pitkään joulua toivottaen. En yleensä pidä siitä että minua puhutellaan kuin pikkulasta, mutta kun ukki tervehtii minua kuin pientä lapsenlastaan, en voi mitenkään olla hymyilemättä. Jotain hellyyttävää siinä on :')

Yleisesti ottaen aatto ei tänä vuonna kuitenkaan ollut niin onnistunut kuin mitä olisin ehkä toivonut. Eräs vieraista latisti tunnelmaa todella lapsellisella käytöksellään, mitä ei tietenkään kukaan olisi toivonut. Harmillista, miten jotkut eivät saa sovituksi pikkuriitojaan melkein kymmenen vuoden (turhan) vihanpidon jälkeen. 

Lahjoja tuli muutama. B:ltä olin saanut jo loman alussa kaipaamani Dragon Age: Inquisition -videopelin ja isä lupasi lahjaksi kustantaa toisen kaipaamani asian, selkähieronnan, sekä tukea keväällä alkavaa jumppaharrastustani. Aattoaamuna avasin myös B:n vanhemmilta saadun lahjan, josta löytyi ihanan tuoksuinen käsivoide ja hajuvesi. Sedän luona sain paketista uudet, todella hyvin ääntä toistavat nappikuulokkeet ja rahaa, mikä on minusta kelpo lahja köyhälle opiskelijalle. Kyllähän siinä tunsi itsensä vähän vanhaksi kun tuntui että vastahan sitä jouluisin availi kassillisen verran lahjoja :D sydäntä kuitenkin lämmitti lahjoja enemmän hyvä ruoka ja etenkin loppuillan/alkuyön vietto B:llä, jossa ilo oli ylimmillään ja kaikki toivottelivat hymyssäsuin hyvää joulua. 

Jouluaatto oli siis pääosin onnistunut ja onnellinen, toivottavasti samaa riemua ja taikaa tulee koettua myös uuden vuoden aattona c: silloin tiedossa on videopelejä, takuuvarmasti naurua ja hyvää seuraa ♥

Mitä sitä harrastaisi?

Pitkästä aikaa mietiskelen blogissa vähän muutakin kuin valokuvausta, mutta ihan alkuun on silti pakko hehkuttaa kamera-asioita. Keskiviikkona vahvistuvat nimittäin kaupat Sigman 50mm f/1.4 optiikasta! Hankinnan jälkeen tuleekin varmasti kuvattua taas aktiivisemmin, flickr kuvapalvelu on nimittäin tarjoillut ideoita jo useamman päivän. Vielä kun saataisin vähän lunta kauniiksi peitoksi maan päälle niin avot.

Otsikon mukaisesti ajattelin ajattelin puhua muista harrastuksistani kuin kuvaamisesta. Jotkut tietävät että olen myös aktiivinen kirjoittaja, bestselleristä haaveileva fantasianovellien rustaaja. Luovien harrastusten lisäksi harrastin aiemmin myös ratsastusta ja lumilautailua, mutta lumilautailu jäi aika nopeasti hiipuvan innostuksen takia, ja kolmentoista vuoden ratsastusharrastus tyrehtyi kalliseen hintaan. Hevosharrastus oli itselleni tosi tärkeä, vaikka kävinkin tallilla vain kerran viikossa enkä kilpaillut, mutta tallille oli aina mukava tulla ja sieltä myös lähti hyvillä mielin tunnin jälkeen. Hinta huikenteli kuitenkin luokassa 1000e/6kk, ja siihen ei lopulta ollut rahaa, varsinkin kun tallilla tosiaankin kävi vain kerran viikossa. Kieltämättä hevosia on ollut välillä ikävä, mutta ehkäpä harrastus alkaa uudestaan sitten joskus kun resurssit riittävät?

Nyt olen kovasti pohtinut jonkin uuden lajin aloittamista, mutten oikein löydä itselleni sopivaa. Tanssia kokeilin aiemmin keväällä, mutta ahdistuin todella paljon nähdessäni oman suoritukseni peilistä, varsinkin kun tuntui että muut katsoisivat ja arvioisivat omaa suoritusta koko ajan. Uskon kyseisen tunteen johtuvan sosiaalisten tilanteiden pelostani, sillä yleensähän ihmiset keskittyvät omaan suoritukseensa, eivätkä siihen mitä muut tekevät. Ratsastunneilla tätä tunnetta ei syntynyt, koska eläimen hallinta luonnollisestikin vaatii paljon keskittymistä. Sama keskittyminen pitäisi vaan osata kanavoida siihen ihan omaan suoritukseensa ja kroppansa hallintaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja itseen kohdistuva arviointi ovat kuitenkin itselleni sen verran pahoja juttuja, että ne vaikuttavat jo liikaa siihen, miten valitsen itselleni harrastusta. Koska sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa on kuitenkin tapahtunut jo positiivista edistystä, olen alkanut harkita jonkin uuden harrastuksen aloittamista, riippumatta siitä seuraavatko muut suoritusta vai eivät. Ainoastaan pelkonsa kohtaamalla ne voi voittaa, eikös? c: Suurin kysymysmerkki onkin, että mitä sitä harrastaisi?

Kamppailulajit kiinnostaisivat todella paljon, etenkin kendo ja muut miekkailulajit. Poikaystävän kertoman perusteella kendo voisi jopa sopia minulle, eivätkä hinnatkaan ilmeisesti syö kukkaroa olemattomiin. Toinen kiinnostava miekkailulaji olisi Bolognalainen, yhden käden miekkailu. Katsomieni videoiden perusteella laji näyttää ainakin mielenkiintoiselta ja hei kuinka coolia olisi osata miekkailla? .

Jooga olisi myös minulle varmasti soveltuva laji. Enää en tietenkään ole niin notkea kuin silloin joskus nuorempana olin, mutta rauhallisen tahtinsa puolesta voisin hyvinkin kuvitella joogan sopivan minulle, ja kyllähän sitä vielä taipuu hankalilta näyttäviin venytysliikkeisiinkin. Joogaustakin on nykyään useampaa erilaista, joista kaveri suositteli lempeää hot joogaa, sekä ilmajoogaa, joka mielestäni näyttää oikeasti rentouttavalta!

Airsoftauksesta ja sen aloittamisesta ollaan myös puhuttu paljon poikaystävän kanssa. Siinä on ainakin se hyvä puoli että joukkueessa ei ole pakko harrastaa, vaan treenejä voi pitää kavereiden kanssa lähipusikossa, kunhan kaikilla on oikeanlaiset varusteet. Pusikossa rämpiminen ei myöskään ole koskaan haitannut allekirjoittanutta, joten huonoja puolia en tästäkään lajista löydä. Alkuun pitäisi vaan kunnolla päästä.

Larppaaminen on ehkä se yllättävin vaihtoehto, joka itselleni tuli mieleen tätä postausta kirjoittaessa. En ole koskaan larpannut enkä tiedä kunnolla mitä kaikkea siinä tapahtuu, mutta sen peruustella mitä olen kuullut, homma voisi olla mielekästä ja toimia minulle. Liikkumisen lisäksi tässä yhdistyisi myös seikkailumeininki ja mielikuvitus, joten miksipä ei? Tässäkin pitäisi vain eksyä oikeanlaiseen porukkaan ja olla jonkinlainen käry siitä mihin on ryhtymässä.

Mitä te harrastatte ja mikä harrastuksissanne on parasta? c:

Kuningatar

Tai jotain sinnepäin. Sovittiin koulukaverin kanssa jo edellisellä viikolla, että räiskäistään koulun studiossa menemään muutamat Daenerys Targaryen (hahmo Game of Thrones -sarjasta) -vaikutteiset kuvat. Kaveri laitteli hiukset ja toimi kuvausassarina, itse hoidin vaatetuspuolen ja kuvien ottamisen EOS Utilityn ajastinta hyödyntäen. Täytyy sanoa, että olen tosi TOSI tyytyväinen näihin kuviin, etenkin siihen miten ihanat prinsessahiukset sain ♥

Objektiiveina on käytetty Sigma 100mm:stä ja Canon 85mm:stä. Kamerana Canon EOS 5D Mark II.

Kuva, malli ja jälkikäsittely: allekirjoittanut

Hiuksista vastasi ja kuvausassistenttina toimi Johanna Jokivuori.

Ruudun takaa

Viikonloppuna oli taas koululta lainassa objektiivi, se vanha tuttu ihanuus, Canon 50mm f/1.4 . Olen kaiken aikaa vaan voimakkaammin ja voimakkaammin kallistunut sen päätöksen puolelle, että joulukuussa veronpalautusten rapsahtaessa hankin itselleni ihan omaksi kyseisen ihanuuden. Valovoimaa riittää ja muotokuvaajallehan tuo on melkeinpä vakiokaluste, joten olen tässä vaiheessa 84% varma päätöksestäni. 

Kuvailin eilen isänpäivänä vähän itseäni ikkunan ääressä ja samalla mieleen tuli toinen must-hankinta. Langaton kaukolaukaisija. Sellainen on pakko olla kun itseään kuvaa, muuten tarkentaminen tuntuu vähän hakuammunnalta. Toki olen keksinyt kaikkia vippaskonsteja siihenkin, mutta kaukolaukaisija helpottaisi elämää huomattavasti. Täytynee toivoa pukilta... c':

Alla on kaksi suosikkiani niistä kuvista, jotka itsestäni räiskäytin. Pikkuveljen huoneessa on ihanan isot ikkunat ja niiden ääressä kelpasi kuvata, kun valo laskeutui niin runsaana sisään. 

Miten kuvat istuvat teidän silmäänne? c:

Ja maa oli kylmä

Tänään oli pakko sännätä ulos kun heräsin aurinkoiseen aamuun. Viimepäivät ovat olleet niin harmaita ja synkkiä, että auringon näkeminen tuntuu todella voimauttavalta. Auringon valossa kaikki syksyn värit pääsevät minusta myös enemmän oikeuksiinsa, joten kuvaajankin ominaisuudessa tilaisuus oli pakko käyttää hyväksi. Katselin jo edeltävänä iltana että aurinkoinen sää tarkoittaa kylmyyttä, mutta siitäkin huolimatta kiskoin ohuen kesämekon ylleni. Vaikka minulla olikin ennen kuvauksia päällä myös lämpimämpi takki, huomasin ulos astuessani, että asuvalintani oli järjetön - mutta taiteen eteen pitääkin kärsiä, eikös?

Kylmä tuli viimeistään siinä vaiheessa kun vedin metsässä sukat jaloistani ja kävelin kylmällä maalla avojaloin. Kameraan kuitenkin tallentui ruutuja, joista tykkäsin ja tässäpä ne kaikkein onnistuneimmat. Mistä tykkäät eniten?

Sinistä sifonkia

Sunnuntaina kävin napsimassa Eurokankaasta rekvisiittakankaita tulevaa opinnäytetyötäni varten. Kysyin yhdeltä paremmin ompelevalta kaveriltani mikä olisi paras valinta mikäli tahtoo ilmavaa ja helposti liehuvaa kangasta ja välittömästi minulle suositeltiin sifonkia. Niinpä ostin kolmea eriväristä sifonkia, joista yhdellä oli tietenkin ihan pakko leikkiä kameran edessä. Suunnittelin itselleni myös uuden vesileiman photarilla ja täytyy sanoa että olen tähän paljon tyytyväisempi kuin aiempaan vesileimaani. 

Miltä teidän silmiinne näyttää?

Seppä syntyessään

Otsikko viittaa poikaystävääni, joka on todellakin harvinaisen taitava käsistään. Eiliseltä kävelylenkiltä napattiin mukaan oksia, joista veisteltiin molemmille varsin tyylikkäät jouset - tai no, poikaystävä veisti, itse istuin avustajana vieressä ja ihailin miten homma sujui. Molemmista jousista tuli ihan älyttömän hienoja ja nappasin työn ohella muutaman "making of"-kuvan c:

Luonnon loiste

Lainasin taas viikonlopuksi koululta objektiiveja ja olin tänään ulkoiluttamassa Canonin 50mm f/1.8, kun käytiin poikaystävän kanssa metsällä. Pidän oikein kovasti kyseisestä pikkuputkesta, mutta sen automaattitarkennus... sitä ei ole syyttä moitittu. Kuvaan pääasiallisesti aina manuaalitarkennusta käyttäen, mutta olihan se automaattitarkennus pakko testata kun niin paljon tyytymätöntä kommenttia olin siitä lukenut. Äänekäshän se on kuin mikä, tarkentaa ihan minne sattuu, jos edes tarkentaa. Pari testikuvaa otettuani vaihdoin siis äkkiä takaisin tuttuun ja turvalliseen manuaalitarkennukseen, joka toimii onneksi niin kuin pitääkin. Huono juttu vaan on älyttömän pieni tarkennusrengas, josta tarttuminen tuntui jotenkin kömpelöltä. Huokeaan hintaansa nähden objektiivi on kuitenkin kelpo kapistus, eikä olisi varmastikaan huono hankinta c:

Metsässä oli tuttuun tapaan kaunista. Käytiin yhdessä niistä lähimetsistä, jossa olen jo nassikkana kavereiden kanssa leikkinyt vaikka millaista sankaria tai sankaritarta. Nyt metsään ollaan sitten rakentamassa kerrostaloja ja näky kaiken sen vehreyden laidalla oli vähintäänkin surullinen. Sinne sitä asvalttitietä ollaan rakentamassa hyvää vauhtia, pian seuraksi nousee taloja ja parkkipaikkoja. Olen jotenkin tosi surullinen, viimevuosina ollaan revitty alas monta hyvää ja kaunista lähimetsää uusien talojen tieltä ja samalla linnuilta ja muilta pieniltä ökkiäisiltä menee koti. Onneksi ehdin tulevien viikkojen aikana vielä käydä napsimassa kuvia, kun syksyn värit alkavat päästä hiljalleen loistoonsa c:

Noitametsällä - kuvaamassa Oonan kanssa

Saatiin kuin saatiinkin merkintä tälle illalle! Edellisessä merkinnässä siis sivumennen mainitsin käyneeni lähipuistossa Oonan kanssa kuvailemassa ja reissu oli varsin metka. Oona oli ihanan yhteistyökykyinen malli mikä totta kai aina helpottaa kuvaajan työtä, varsinkin tällaisen vähän kehnomman ohjaajan kohdalla. Valo siivilöityi myös tosi nätisti oksien seasta ja sillä saatiin kuviin sitä jännän mystistä, noitamaista fiilistä mitä kuviin haettiinkin. Ehkä hieman erilaisempia ratkaisuja kuvakulmiin olisin voinut näihin vielä hakea, mutta erittäin tyytyväinen olen näihinkin räpsyihin! c:

Kiitos paljon Oona, toivottavasti kuvataan vielä uudestaankin jotain! 

Oonan blogi

Kuvia Ellie cosplaysta

Lainasin tänään koululta Sigman kiinteän 30mm:n putken ja Canonin 50mm:n. Olin sopinut kaverin kanssa että käydään vähän kuvailemassa "witch of the woods" -teemalla lähipuistossa ja vitsit miten hauskaa olikaan! Malli oli kaunis, yhteistyökykyinen ja avoin kaikille ideoille, mikä totta kai on kuvatessa aina suurta plussaa. Postaan joko myöhemmin tänään tai huomenna kuvamerkinnän, jossa esittelen kuvauskeikan satoa c: vitsit nuo koululta lainatut objektiivit muuten ovat ihania! Sitä valovoiman määrää... melkein tekisi mieli jättää palauttamatta takaisin, sen verran rakastuin etenkin tuohon kolmekymppiseen, grr ♥

Kaverin kanssa kuvailujen jälkeen päätin vielä käydä kuvaamassa lähimetsässä Ellie cosplaytani. Hahmo on siis videopelistä The Last of Us, kyseinen peli on minulle ihan hirmuisen tärkeä ja siitä syystä vedinkin sitten Ellien vetimet ylle ensimmäistä kertaa viimetalvena. Osittain halusin käydä kuvaamassa vielä tänään myös sen takia, että oli pakko saada fiilistellä noiden objektiivien kanssa ihan kunnolla, kun kerran olivat lainassa. Pakko sanoa että tykkään kovasti siitä mitä kameran muistikortille tänään tallentui c:

Valoöverit, eli leikkimistä ylivalotuksen kanssa

Traconista jäi käteen se, mitä harrastajat kutsuvat conrutoksi. Sain ihan perusteellisen flunssan viikonlopun aikana, enkä viimeyönä nukkunut juuri silmäystäkään kurkkukivun takia. Yön ja aamun aikana oli myös lämpöä ja kouluun matkustaminen olikin melko mielenkiintoinen elämys, kun aiempi bussi jätti kokonaan tulematta ja sain kangistella kylmässä syysaamussa kuumeisena. Sain kuitekin viikonlopuksi lainaamani kuvausvälineet palautettua ja kotona odotti ihana lämmin sänky - ja tylsyys! Viimeisesti sairastelustani on sen verran aikaa, että olin ehtinyt kokonaan unohtaa miten tylsää kipeänä voikaan olla. Olen kaiken lisäksi sellainen ihminen, etten malta juurikaan pysyä aloillani, joten pakkohan tekemistä oli keksiä ja tietenkin siihen liittyi valokuvaaminen.

Valoa on vielä tähän aikaan vuodesta päivisin niin runsaasti, että päätin hieman leikkiä valotusajan kanssa. Sonnustauduin valkoiseen mekkoon ja leikin kuvissa valkoisilla verhoillani, halusin kuvista TODELLA valkoisia ja raikkaita, jotta kuumeilun ja flunssailun tylsyys ja ankeus unohtuisivat hetkeksi. Pidensin siis valotusaikaa reilusti ja avasin aukon mahdollisimman suureksi (okei, Canonin kittilinssissä isoin aukko on 4.5, mutta kuitenkin), ja tuloksena olivat seuraavat kuvat:

Kaikissa kuvissa valotusaika on joko 1/15 tai 1/10, aukkona f/5.6 ja ISO-arvona 200. Tuloksena oli ainakin omaa silmääni miellyttäviä kuvia, joihin ylivalottuminen sopi mielestäni oikein hyvin. Tällaisia kuvia otan varmasti joskus enemmänkin, toivottavasti toisen mallin kanssa c:

Tracon 9

Tämän vuoden toinen con oli omalla kohdallani Tampereella järjestettävä Tracon, jonne animen, mangan, japanilaisen kulttuurin ja roolipelien harrastajat kokoontuivat. Tapahtuma järjestettiin jo yhdeksättä kertaa ja ihmisiä oli TODELLA paljon. Itse en saanut ranneketta tapahtumaan, mutta koska sää oli upea ja ihmiset iloisia, oli pihalla varmasti vähintäänkin yhtä mukavaa kuin sisällä Tamperetalossa c:

Lähdin reissuun alunperin kuvaajan roolissa, mutta kävikin sitten lopulta niin, että juttelin niin paljon ihmisten kanssa, etten kamalasti ehtinyt kuvata. Muutama ruutu kameran muistikorttiin kuitenkin tallentui.

Pieniä fanityttökohtauksia aiheuttivat etenkin Joel ja Ellie (kolmas kuva alhaalta), sekä tuo Elizabeth (neljäs kuva ylhäältä), mutta kyllä kaikki näissä kuvissa esiintyvät asut ja monet muutkin olivat ihan älyttömän upeita. Ei voi kuin ihailla ihmisten taitoa, kärsivällisyyttä ja kunnianhimoa tehdä proppeja ja pukuja vuodesta toiseen. 

Kaverini Pilvi oli erityisen ihana kun lainasi ystävänsä ranneketta hetkeksi, pääsinpähän käymään sisälläkin! Eniten kiinnosti taidekuja, jolla seikkaileminen on aina ollut suosikkipuuhaani coneissa. Kyllä ihmiset sitten ovatkin taitavia! Erilaisten piirrostyylien katseleminen hymyilytti ja välillä harmittikin kulkea joistain pöydistä ohi, kun olisi vain tahtonut tukea kotimaisia taiteilijoita ja taidetta. Jotain pientä tarttui kuitenkin mukaan...

 

Professor Layton -teemaisen kortin löytäminen oli ihanan positiivinen ylläri. Pelit ovat ihastuttaneet allekirjoittanutta jo useamman vuoden, mutta tuntuvat olevan harmillisen aliarvostettuja. Siksi kortti oli pakko napata mukaan. Pokémon-kortit olivat saman tekijän aikaansannoksia ja hihaan tarttuivat Eeveen kehitysmuodoista ne omat suosikit. Garrus ja Tali olivat myös hyvin ilmeisiä valintoja, kun metsästin jo vähän epätoivoisena jotain Mass Effect -teemaista artia. Pikku kännykkäkoru/avaimenperä Tali kukkakruunu päässä oli niin ihastuttava että pakkohan se oli mukaan napata. Ja Garrus nyt vaan on komea ja ihana. 

Toivottavasti tavataan myös ensi vuonna Traconissa! ♥