Valoöverit, eli leikkimistä ylivalotuksen kanssa

Traconista jäi käteen se, mitä harrastajat kutsuvat conrutoksi. Sain ihan perusteellisen flunssan viikonlopun aikana, enkä viimeyönä nukkunut juuri silmäystäkään kurkkukivun takia. Yön ja aamun aikana oli myös lämpöä ja kouluun matkustaminen olikin melko mielenkiintoinen elämys, kun aiempi bussi jätti kokonaan tulematta ja sain kangistella kylmässä syysaamussa kuumeisena. Sain kuitekin viikonlopuksi lainaamani kuvausvälineet palautettua ja kotona odotti ihana lämmin sänky - ja tylsyys! Viimeisesti sairastelustani on sen verran aikaa, että olin ehtinyt kokonaan unohtaa miten tylsää kipeänä voikaan olla. Olen kaiken lisäksi sellainen ihminen, etten malta juurikaan pysyä aloillani, joten pakkohan tekemistä oli keksiä ja tietenkin siihen liittyi valokuvaaminen.

Valoa on vielä tähän aikaan vuodesta päivisin niin runsaasti, että päätin hieman leikkiä valotusajan kanssa. Sonnustauduin valkoiseen mekkoon ja leikin kuvissa valkoisilla verhoillani, halusin kuvista TODELLA valkoisia ja raikkaita, jotta kuumeilun ja flunssailun tylsyys ja ankeus unohtuisivat hetkeksi. Pidensin siis valotusaikaa reilusti ja avasin aukon mahdollisimman suureksi (okei, Canonin kittilinssissä isoin aukko on 4.5, mutta kuitenkin), ja tuloksena olivat seuraavat kuvat:

Kaikissa kuvissa valotusaika on joko 1/15 tai 1/10, aukkona f/5.6 ja ISO-arvona 200. Tuloksena oli ainakin omaa silmääni miellyttäviä kuvia, joihin ylivalottuminen sopi mielestäni oikein hyvin. Tällaisia kuvia otan varmasti joskus enemmänkin, toivottavasti toisen mallin kanssa c: