Saaga -sarjan osa III: Näkki

Kolmansista Saaga-kuvauksista onkin vierähtänyt jo viikko, huh! Blogiin on kuvauksista pitänyt kirjottaa jo useampaan otteeseen aiemmin, mutta elämä on tapahtunut, ja se on ollut esteenä merkinnän kirjoittamiselle. Näin yön syleilyssä ajattelin lopulta kirjoitella muutaman sanan kuvauksista, jotka olivat fyysisesti kärsimystä, henkisesti mielenkiintoinen kokemus.

Näkki on yksi tämän sarjan hahmoista, jonka kuvaamista odotin aivan erityisen innokkaana. En oikein osaa sanoa tähän mitään kovin syvällistä syytä, satun vain tykkäämään tuosta vetten pirusta, joka lumoaa ihmiset luokseen ja sitten hukuttaa nämä synkkiin vesiin. Jotain kammottavan hienoa siinä on. Malliksi kuvauksiin ilmoittautui Iina, jonka kanssa olen muutaman kerran aiemmin työskennellyt cosplayvalokuvauksen merkeissä. Iinasta ei välttämättä tule heti ensimmäisellä vilkaisulla mieleen Näkki, sellainen pienikokoinen, sievä tyttö jonka kasvot ovat enemmän suloisen kauniit kuin ilkikuriset. Näkki on myös useammin kuvattu tarinoissa mieheksi kuin naiseksi, mutten nähnyt sitä mitenkään esteenä, kuten en myöskään Iinan ulkonäköä; miksei Näkki voisi olla pienikokoinen nainen, jonka hämäävän ulkokuoren taakse kätkeytyy juuri se vetten piru?

Tällä kertaa mukana oli myös maskeeraaja, ihanainen Emmi, jonka meikkejä olin jo aikaisemmin tutkaillut sillä silmällä että nuo taidot tarvitsen vielä käyttööni. Emmi oli onneksi oikein mielellään lähdössä mukaan projektiin ja loihtikin Iinalle varsin Näkkimäisen meikin. Mustan peruukin päähän kiskaistuaan Iina muuntuikin yks kaks yllättäen petollisen kauniiksi vetten valtiattareksi ja olin aika tyytyväinen huomatessani, ettei mallivalintani ollut mennyt metsään päinkään. Edessäni oli Näkki.

Olin alusta saakka ehdoton sen suhteen, että haluan kuvata Näkkiä melkeinpä ilman rihman kiertämää, vaikka kuvaukset toteutettaisiinkin kesän jälkeen. Ilma oli kuitenkin yllättävän lämmin eikä Iina valittanut missään vaiheessa kylmyydestä, vaikka uitin tätä viileässä purossa ja istutin kylmille, kosteille kiville. Melkein hävettää ajatella että itse vinguin, kun kumisaappaistani löytyi reikä ja vesi tulvi sisään, kastellen housun lahkeetkin polvia myöten. Iina, ja myös assarina toiminut Emmi olivat todellisia uskalikkoja loikkiessaan kylmässä purossa ilman ensimmäistäkään valituksen sanaa, sellaisten ihmisten kanssa on ilo työskennellä.

Kun kävin kuvia läpi kuvausten jälkeen, mieleeni putkahti ajatus siitä, että tässä voisi hyvin olla Näkin tytär. Vetten pirun viettelevä lapsonen, jolle on leikkiä hukuttaa lapsia ja aikuisia puroon, painaa näitten päitä veden varaan ja katsella miten räpistely hidastuu ja lopulta lakkaa kokonaan... soittimekseen olento on valinnut kantelen, jonka kieliltä ilmaan irtoilevaa melodiaa on vaikeaa vastustaa.

Saaga -sarjan osa II: Tonttu

Eilen oli Saaga -kuvasarjan toiset kuvaukset. Kolmen ja puolen tunnin yöunilla kuvauksiin lähteminen oli ensin vähintäänkin arveluttava ajatus, mutta lopulta olin kuitenkin niin innoissani, ettei
vähäisistä yöunista ollut haittaa. Mallina oli tällä kertaa ihana Ida (huomatkaa yhden kirjaimen ero edellisten kuvausten Iidaan c;) ja eläinmallina ihastuttava nelijalkainen Helkku, jonka ystäväni Emma luovutti käyttöön kuvausten ajaksi. Kiitos vielä tälle kaksikolle että olitte mukana projektissa! ♥

Eläimen kanssa kuvaamisessa todella on aina omat haasteensa, varsinkin niinkin ison eläimen kuin hevosen. Laukaisijaa on osattava painaa juuri oikealla sekunnilla eikä sekuntia myöhemmin, muuten täydellinen hetki voi mennä ohitse. Tässä on minulla vielä paljon harjoittelemista ja samalla tekosyy käydä häiritsemässä Emmaa ja tämän hevosystäviä useamminkin c;

Olentona oli tällä kertaa tonttu, luonnossa vaelteleva lakkipää joka pitää huolen siitä ettei luonnon ikivanhaa rauhaa häiritä. Halusin kuvauksiin mukaan hevosen ilmentämään tonttujen hyvää suhdetta luontoon ja mielestäni tämä suhde korostuu ihan erityisen hyvin muutamassa kuvassa. Tonttu ja hevonen tarkkailevat ympäristöään kaksikkona, työparina, joka havaitsee yhdenkin lehden putoamisen puusta. He näkevät ja kuulevat kaiken sen mitä ihmiset eivät. Mitä ääniä kuulet näitä kuvia katsoessa?

Seuraavat kuvaukset on tarkoitus järjestää kahden viikon päästä, jolloin olentona on Näkki. Millaisia odotuksia teillä on?

Saaga -sarjan esittely ja osa I - Niittykeijut

Suomessa kesä tuli poikkeuksellisen myöhään tänä vuonna, viimeiset pari viikkoa on nautittu niistä lämpötiloista joita odotettiin heinäkuussa, ja vasta nyt sää on alkanut viiletä syksyisiin lukemiin. Mietin, mahdoinko aloittaa taruhahmo-projektin hieman liian myöhään, varsinkin kun valitsin aloitushahmoiksi keijukaiset, mutta onneksi sää oli yllättävän suopea ja lämmin. Ajatus projektista oli ollut olemassa jo pitkään, mutten oikein malttanut päästä ajatusta pidemmälle. Lopulta tänä kesänä ideoita alkoi tulla enemmän, projekti sai nimekseen "Saaga" ja tunnelman halusin olevan ajaton, myyttinen ja mystinen; sellainen että katsoja voi kuvia tutkiessaan kuulla ääniä kuiskuttelusta ja lintujen laulusta kavioiden kopinaan ja puron solinaan. Myytit ja kansantarut ovat suuresti lähellä allekirjoittaneen sydäntä ja sitä haluan tuoda esiin myös tämän kuvasarjan kuvilla, joissa esiintyvät erilaiset, salaperäiset olennot. Erityisesti minua ovat inspiroineet pohjoismaalaiset kansantarut ja suomalainen luonto karuudessaan ja kauneudessaan. 

Ensimmäisinä olentoina halusin kuvata keijukaisia, siroja niittyjen ja metsien kaunottaria tarkkailemassa ympäristöään ja hihittelemässä omassa salaisessa paikassaan. Malleiksi valikoituivat koulukaverini Kaija ja tämän ystävä Iida, täydelliset keijukaiset joista kuvissa tuli juuri niitä salaperäisiä olentoja, joista vanhat tarinat ja uskomukset kertovat. Varsinaista tarinaa minulla ei ollut mielessäni tälle kuvasarjalle, mutta halusin näyttää niillä keijukaistyttöjen välillä vallitsevaa ystävyyttä, liittoa joka on syntynyt naurusta ja ilosta.

Erityiskiitokset assistenteille Ainolle ja Idalle, jotka pitivät tunnelmaa yllä ja hyvää huolta malleista c:

Mystiset neidot - toisenlaiset kuvaukset

Keväällä vastaani tuli hieman erilainen valokuvausprojekti, kuin mihin olen tottunut. Minulta kysyttiin, olisinko halukas kuvaamaan kansikuvan fantasiakirjalle. En miettinyt pitkään ennen kuin annoin myöntävän vastauksen, vaikka vähän takaraivossa kutittelikin ajatus että mihinhän sitä nyt oikein ollaan ryhtymässä. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vastaavanlaisista kuvauksista ja tehtävä tuntui muutenkin kamalan isolta vastuulta. Osaisinko ottaa kansikuvaksi sopivia kuvia? Millainen edes on kansikuvaksi sopiva kuva? Pitäisikö tässä nyt tietää jotain ihmeellistä? Nämä kysymykset pyörivät väistämättäkin mielessäni, kun lähdin pohdiskelemaan, miten työtä kannattaisi lähestyä. 

Aika monissa kirjoissa on yleensä piirretty tai maalattu kansikuva, ainakin fantasiakirjoissa. Muutamaan valokuvalliseenkin kanteen olen joskus fantasiahyllyllä törmännyt, mutta mitään ihmeellisiä ajatuksia ne eivät ole herättäneet. Enemmänkin kasan kysymyksiä, joista päällimmäinen on aina ollut sama: miksi? 

Kirjailijan kanssa käytiin kuitenkin keskusteluja siitä, mitä tämä kannelta halusi. Mitä kannessa pitäisi/voisi olla, millainen tunnelma, millaiset sävyt jne. Sain liudan hyviä esimerkkikuvia tunnelmasta ja tarkat kuvaukset hahmoista, jotka kanteen tulisivat. Se helpotti suunnittelutyötä jonkin verran, mutta vielä enemmän mallien työtä, rooliin heittäytymistä. Mainittakoon, että valitsin mallit itse, ja olin heihin erittäin tyytyväinen, ihanat tytöt ♥

Kuvaukset sovittiin lopulta heinäkuun ensimmäiselle sunnuntaille. Mallit matkustivat luokseni Espooseen ja kuvaukset toteuttiin jo vakiolokaatiokseni muodostuneessa Träskandan puistossa. Puisto sopi taustaksi hyvin ja korosti nätisti tyttöjen vaaleutta, kyllä kesän vihreässä vaan on sitä jotain (vaikka itse olenkin enemmän kevätvihreän ystävä). 

Tytöistä toinen oli ensi kertaa mallin työssä, toisella oli taustalla runsaasti kokemusta cosplayharrastuksen ansiosta. Ensikertalainen pärjäsi kuitenkin oikein mallikkaasti kameran edessä ja molemmista tytöistä saatiin lopulta sellaisia ruutuja, joista välittyi hahmojen välinen, vankka ystävyys. En olisi ihan heti uskonut, että mallit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Toki kuvaustilanteessa oli tiettyä jännittyneisyyttä ilmassa, mutta se ei ollut este hyville lopputuloksille.

Kuvaajana ajatukset olivat aika paljon siinä, mikä kansikuvaksi sopisi, olisiko rajaus hyvä ja jäikö mallien ympärille hyvin tilaa kirjan ja kirjailijan nimelle. Kokeiltiin erilaisia asetelmia ja kuvakulmia, mutta tunnelma pidettiin kaiken aikaa samanlaisena ihan jo kirjailijankin toiveesta. 

Hyttyset tuntuivat olevan jotenkin erityisen aggressiivisia tällä keikalla. Malliparkojen jalat, kädet ja kasvotkin olivat tulilinjalla useampaan otteeseen eikä kuvaajakaan välttynyt verenimijöiden läiskimiseltä. Tämän takia metsämiljöössä kuvaaminen jäi vähälle ja yriteltiin pysyä alueilla, joissa inisijät eivät liikkuneet massiivisissa legioonissa. Ah Suomen kesä!
Kun tytöistä oltiin saatu parikuvia, halusin ottaa vielä muutamat yksilökuvat molemmista. Näistä kuvista muutamat alla c: suuret kiitokset vielä molemmille tytöille malleina olemisesta ja kirjailijalle lämmin kiitos, että valitsit minut osaksi mielenkiintoista ja antoisaa projektia!

Kirjailijan facebook-sivu: Anna Kaija
Mallit: Mona ja Tiia

Ropecon ja niin paljon linnunkakkaa

Ropecon on aina ollut ihan kotinurkillani, täällä Espoon Otaniemessä kongressikeskus Dipolissa. Koska tapahtuma ei niinkään keskity japanilaiseen populaarikulttuuriin tai videopeleihin, on paikalla käyminen kuitenkin jäänyt välistä. Tänä vuonna päätin painella Dipolille lauantaipäiväksi, välittämättä siitä että sääennuste oli kovin epävakaa. Eevi tarjosi ystävällisesti kyytiä ihan kotiovelta paikalle ja vielä myöhemmin myös tapahtumapaikalta pois, kiitos ihanalle kuskille ♥ suuntavaistoni on niin surkea että olisin ihan varmasti eksynyt Google mapsin avullakin.

Olimme siis Dipolilla lauantaiaamuna hieman yli kymmenen aikaan. Eevillä oli yllään supersuloinen Toon Link cosplay, jonka kuvaamisesta oltiin sovittu jo muutama päivä ennen conia. Aamu oli hirmu kaunis (oikeasti, aurinko PAAHTOI selkään välillä) ja jäimme Dipolin läheisyydessä sijaitsevaan rantaan kuvailemaan. Olen viikonloppuisin tottunut heräämään niihin aikoihin kun nyt olimme conpaikalla, joten ensimmäisten kuvien aikana olin lievästi sanottuna aivot nollatilassa. Eevi oli kuitenkin poseerauksien kanssa hyvin omatoiminen ja homma lähtikin rullailemaan ihan mukavasti ensimmäisen, jäisen vartin jälkeen. Kiitokset vielä Eevin avustajalle Ashleylle c:

Hehkutan muuten hieman tuota pullopostin paperia, värjäsin sen ihan itse! Eihän se iso homma ollut tai mitenkään aikaa vievää, mutta hauskaa kyllä. Värjäsin tavallisen A4-kokoisen tulostuspaperin kahvilla, sillä sai juuri aikaan sellaisen kellastuneen sävyn, jota hain. Tämä on varmaan ihan hyvä pitää mielessä tulevia shootteja varten, ehkä joskus värjäilen enemmänkin paperia vaikka hobittien karttoja tai velhojen/velhottarien muinaisia kääröjä varten? c:

Eevin kuvausten jälkeen olikin sitten pidemmän aikaa ihan vaan oleskelua. Huomasin kauhukseni että kameran akku oli jäänyt lataamatta, mutta laturi oli onneksi tullut mukaan kameralaukkuun. Niinpä akku kiidätettiin sisälle Dipoliin samaa 20 minuutin pikaelvytys. Sen jälkeen seuraaviin kuvauksiin olikin enää puolisen tuntia aikaa. Kyseiset kuvaukset olivat saaneet minut kiipeilemään seinille edellisenä iltana, yksi shoottiunelmistani oli toteutamassa. Disneyn elokuva Tangled (Kaksin Karkuteillä) on ollut suosikki Disney-elokuvani siitä asti kun sen ensimmäistä kertaa näin. Tähkäpää on prinsessana varmaan ainoa, johon pystyn todella samaistumaan ja tämä ja Flynnin rakkaustarina saa ihan valehtelematta minut itkemään joka kerta. Ivanneth Cosplayn (käykkää tsekkaamassa facebookissa!) ihanat tytöt olivat muuntautuneet täydellisksi Flynniksi ja Tähkäpääksi ja antoivat minulle tilaisuuden kuvata. En tiennyt miten päin olisin ollut, niin ihanat cossit tekivät minut niin iloisiksi ♥

 

Kunniamaininta ihanalle pienelle aasialaistytölle, joka eksyi äitinsä kanssa seuraamaan kuvauksiamme! Pikku suloisuus poimi meille kaikille voikukkia ja oli niin onnessaan päästessään samaan kuvaan oikean prinsessan ja prinssin kanssa. Tällaiset "häiriöt" kuvauksissa eivät haittaa yhtään c: 

Eevin kuvausten aikana oli muuten jo huomattu, että tuolla rannan läheisellä nurmikolla oli jäätävät läjät linnunkakkaa! Keltavihreitä miinoja sai väistellä ihan työksi asti ja taisi siellä joukossa koiran jätöksiäkin olla. Onneksi avojaloin kipittävät Tähkäpää ei astunut "iloiseen yllätykseen"... Eeville muuten iso kiitos kuvauksissa avustamisesta, olit suureksi avuksi! ♥

Taas ehdittiin pitää pieni tauko tämän ja viimeisen shootin välillä. Pilvet olivat aika ikävästi kerääntyneet taivaalle ja jouduimmekin Eevin kanssa pitämään sadetta katoksen alla ennen viimeisiä kuvauksia. Bongattiin tuttuja naamoja ja ehdittiin jutustella ennen kuin Melissa saapui luoksemme Myrcella Baratheon mekossaan. Olin tavannut Melissan jo Popcultissa, jossa hän esiintyi lauantaina Cerseinä, nyt kuvattavan Myrcellan äitinä. Jotenkin hymy oli herkässä kun katselin Melissaa linssin läpi nyt herkkänä ja viattomana hahmona, kun Popcultissa linssin eteen piirtyi vahva ja juonitteleva nainen. Hienoa muuntautumiskykyä, vaikka sää olikin kuvausten aikana jo kaamean puolella ja vettä alkoi tulla saavista kaatamalla.

Sään takia Melisan kuvaukset jäivät todella lyhyiksi, joten siitä syystä vain nämä kolme kuvaa kyseisestä shootista. Moikattiin nopeasti ennen kuin Eevi lähti viemään kohti Leppävaaraa, josta poikaystävä sitten koukkasi kotiin. Ensimmäinen Ropeconini, hyvin lyhyeltä tuntunut sellainen, oli nyt takana ja kokemus oli oikein mukava, vaikka olikin pääasiassa valokuvausta ja ulkohengailua. Kuvaaminen on kuitenkin niin kivaa, ettei se haitannut tässäkään tapahtumassa yhtään, ihmisten cossien ikuistaminen on sellaista mitä voisin tehdä tätäkin enemmän. PALJON enemmän. Dipolin ympäristö tarjosi myös niin hyvät puitteet kuvauksille, että olin tyytyväinen. Harmi, että ensi vuonna tapahtuma onkin sitten Helsingin Messukeskuksessa, jonka ympäristöstä ei voi sanoa yhtään samaa.

Mitkä kuvat olivat teidän suosikkejanne tästä setistä? c: Olitteko itse Ropeconissa, cossissa tai ihan vain omina itseinänne?

Popcult ja pahin conidarrani koskaan

Mietin aika pitkään, ennen kuin sitten ostin rannekkeen Popcult Helsinki -tapahtumaan. Ensimmäistä kertaa järjestettävään tapahtumaan oli tulossa jonkin verran tuttuja kasvoja ja ohjelma vaikutti kiinnostavalta, joten päätin sitten lopulta ottaa osaa näihin rientoihin. Ohjelmasta en kuitenkaan ehtinyt kovinkaan nauttia, sillä menin järkkäämään itselleni kuvattavia molemmille tapahtumapäiville - virhe, mutta ihan hyvä sellainen.

En ole aiemmin missään tapahtumassa photoshootannut niin paljon kuin Popcultissa. Lauantaille oli yhteensä neljät kuvaukset, mikä ei ehkä kuulosta paljolta mutta voin kertoa että kyllä se on. Allekirjoittaneen huono ajantaju ei edistänyt hommaa yhtään, malleilla oli meikkiongelmia ja vaikeuksia paikantaa minua ja minulle heitä. Lauantain niin "hyvin ja huolellisesti" suunniteltu aikataulu muuttui päättömäksi juoksemiseksi ympäri aluetta ja hiki pukkasi ainakin kuvaajalla pintaan. 0/5 en nauttinut. Organisointia pitää selvästi vielä opetella.

5/5 juttu oli kuitenkin IHANAT mallit! Tapasin entuudestaan tuttuja naamoja, mutta myös liudan uusia ihmisiä joille oli mukava jutella (kiireisten) kuvausten ohella. Miellän itseni vähän ujohkoksi ihmiseksi, mutta jännästi sitä rentoutui uusienkin ihmisten kanssa ja kuvista tuli upeita. Pääsin myös hihkumaan kehuja cossaajille ja kehumisesta tulee aina kiva mieli, myös cossaajille.

                      

Ihana Game of Thrones -ryhmä jonka löysin lauantaina! Margeryna Iina, Lorasina Anna ja Cerseinä Melissa. Viimeinen kuva tiivistää meiningin tämän kolmikon kanssa.

    

Tämä DC-pahisjengi oli muuten ihan mahtava, näkikö kukaan heitä Hall Cosplay -kisassa? Mona Harley Quinnina, Hitsuwa Jokerina ja Cidi Arvuuttajana. Graffitiseinä oli kiva tausta ja sopi näille kolmelle!

Sunnuntaina heräsinkin sitten aivan jäätävään migreeniin, joka oli jatkunut lääkkeestä huolimatta koko yön. Lisäksi lauantain aurinkokeli oli muuttunut kaatosateeksi ja rei'ille kuluneet converseni sanoivat isensä lopullisesti irti matkalla Helsinkiin (R.I.P popot!). Sukat olivat litimärät ja päätä jomotti Kulttuuritalolle päästessä, tunnelma oli kaikkea muuta kuin katossa ja halusin tapahtumapaikalle päästyäni kääntyä samantien takaisin. Onneksi tapasin pian Eevin ja hetkeä myöhemmin Yumin (YumiKoyuki), mikä sai fiilikseni nousemaan huomattavasti. Juteltiin niitä näitä (ja Yumia oli hyvin vaikeaa olla tuijottama kun se oli niin komea, hih!) ja räiskäistiin ohessa selfiet yhdessä, mikä nosti tunnelmaa entisestään. Oikeasti, saanko järjestää selfieconin ja vaan ottaa kuvia kaikkien ihanien kanssa, siitä jää niin mukava muisto ja derp-ilmeet on parasta viihdettä!

TÄMÄ ERO NÄIDEN KUVIEN VÄLILLÄ. Derppikuva Yumin kanssa, söpöliinikuva Eevin kanssa.

Yumin ja Eevin lähdettyä omille teilleen odoteltiin Monan, Cidin ja Hitsuwan kanssa sateen hellittämiseen saakka, että saatiin otettua kuvia, kuten oli sovittu. Seuraan liittyi kuvaajaksi JKameko (ihana vanhempi kuvaajaherra, jonka kanssa oli mukavaa jutella kuvauksesta!) ja olin aluksi asiasta vähän ahdistunut, työskentelen paljon keskittyneemmin kun saan kuvata yksin. Kuvat onnistuivat kuitenkin ihan hyvin ja hetken lämmittelyn jälkeen mentiin cossaajien kanssa vielä vähän pidemmälle Leninin Puistoon kuvaamaan. Tässä vaiheessa keskittymiseni oli vähän hätistellyt migreeniä taka-alalle, mikä helpotti jo ihan pelkkää olemista huomattavasti. 

Ihanien ihmisten lisäksi 5/5 juttuja olivat taidekujan tarjonta (se Bioware arttien määrä.... <3), Jarmo Koski (♥ !) ja se miten paljon yllättäviä kehuja sain kuvistani. Olin osallistunut myös elämäni toiseen photoshootkilpailuun Erwin-cosplaykuvalla, joka napattiin Ainon kanssa Suomenlinnan reissulla. Palkintosijalle en päässyt tälläkään kertaa, mutta eipä se todellakaan haitannut, voittajakuvat olivat mielettömän upeita, ihan niin kuin kaikkien kilpakumppaneitten kuvat. Oli kunnianosoitus ylipäätään päästä kisaamaan sellaisten otoksien joukkoon. 

Mallien kanssa otetut selfiet! Kuvaajan edustusilmeet ovat päätä huimaavia...

Conidarra oli Popcultin jälkeen pahin mitä olen koskaan tapahtumaan jälkeen kokenut. Olin jo sunnuntaina aivan rättipoikki, mutta eilinen oli kidutusta aamuherätyksestä lähtien. Olin väsynyt, migreenistä oli vielä rippeet jäljillä ja voin pahoin iltapäivään saakka. Onko tämä osoitus siitä että oli LIIAN hauskaa?

Kiitos upeille cossaajille, anteeksi Legend of Korra -ryhmälle jonka kuvaukset onnistuin sössimään ja palaahan Popcult Helsinki myös ensi vuonna? 10/10 nautin tästä!

Fiilinki aika viikinki

Yläpeukku hienolle otsikolle! Eilen oli taas sellainen päivä jota olin odottanut innoissani koko viikon. Pääsin kuvaamaan upeaa cossia, johon olin aiemmin törmännyt pikaisesti Yukiconissa tammikuussa. Kun Desucon-tiimi sitten päätti pistää pystyyn tsundrin, animenörteille suunnatun "deittipalvelun", törmäsin ihan yllättäen tähän cossaajaan. Romanttisia treffejä ei sovittu, mutta photoshoot kyllä! Eilen sitten tapasin Oonan ja pääsin kuvaamaan tämän ensimmäistä cossia, Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2 -elokuvan Astrid Hoffersonia.

Oona oli tehnyt ihan mielettömän hienoa työtä ensimmäisen pukunsa kanssa, jos en olisi sitä ensimmäiseksi tiennyt, olisin veikannut laadun perusteella toiseksi tai kolmanneksi cossiksi. Yksityiskohdat olivat näyttävät ja kirvesproppikin kaukaa katsottuna ihan oikean kirveen näköinen. Kuvaajan kelpasi kun pääsi taas hienoa pukua kuvaamaan c:

Kuvauspaikaksi valittiin yksi suosikkilokaatioistani, Träskändan puisto Järvenperässä. Kyseinen puisto on sellainen, mihin tykkään itseasiassa todella usein lähteä kuvaamaan, tunnelma on rauhallinen eikä ihmisiäkään eksy liikaa paikalle. Sää oli ihanan lämmin, joskin suora auringonpaiste pilvettömältä taivaalta tuotti ajoittain hankaluuksia. Löydettiin kuitenkin sellaiset paikat, ettei auringonvalosta ollut sen suurempaa haittaa sitten loppujen lopuksi.

Oona oli mallina hirmu herttainen tapaus, energinen ja avoin kaikenlaisille ehdotuksille. Puhuttiin paljon coneista ja cossaamisesta ja suunniteltiin jo vähän etukäteen seuraavaa photoshoottia. Harvemmin pääsen puhumaan ihmisten kanssa ihan kasvotusten cossaamisesta, joten siinäkin mielessä photoshootit ovat aina allekirjoittaneelle mukavia.

Mitä mieltä olette Oonan ensimmäisestä cossista, eikö olekin upea?

"I'm no hero"

Tänään tylsyyksissäni nappasin miehelle ostamani Snake figuurin hyllyltä ja painelin ulos kuvaamaan. Aiemmin olen kuvannut figuureista vain Kingdom Hearts II Sora figuuriani, johon verrattuna Snake oli positiivisella tavalla erilainen kokemus. Figuureiden kuvaamisessa on hauskaa se että mallia voi vapaasti väännellä mihin tahansa asentoon, vaikka joskus raajat eivät tahdokaan pysyä halutussa asennossa. Snaken nivelet taipuivat kuitenkin aika mukavasti asentoon jos toiseenkin. Tätä täytyy kuvata lisää jossain vaiheessa, tämän lyhyen kuvaussession aikana pois jäivät mm. figuurin mukana tulleet aseet ja vaihtokädet. Erilaisia kuvauslokaatioitakin ajattelin hyödyntää, kunhan aika ja sää sallivat c:

 

Titaaneja...!

Blogissa on taas vietetty melkoista hiljaiseloa paristakin syystä. En voi väittää, että itseäni ainakaan isnpiroisi kuvaaminen tai kirjoittaminen harmaina, ankeina päivinä joina tekisi lähinnä mieli pysyä peiton alla ja laahustaa pyjamassa paikasta toiseen. Onneksi loppuviikosta hieman selkeni ja tälläkin hetkellä ihailen aurinkoista, lämmintä kevätsäätä. 

Twitter-tiliäni seuraavat varmaan tietävätkin, että olen kevään aikana etsiskellyt cosplay-harrastajia malleiksi itselleni. Yukiconin aikoihin tajusin, miten paljon oikeastaan nautin cosplay-kuvaamisesta, mutten ollut juuri muita pukuilijoita päässyt kuvaamaan kuin itseäni. Nyt mallikseni kuitenkin lähti iki-ihana kaverini Aino. Hahmoksi oltiin jo aiemmin päätetty Shingeki no Kyojin (Attack on Titan) sarjan Erwin Smith ja kuvauspaikaksi Suomenlinna. En ole titaanianimeen- tai mangaan itse tutustunut, mutta sen verran kuvia ja gifejä olen siitä nähnyt, että tiesin Suomenlinnan olevan ihanteellinen kuvauspaikka juuri kyseisen sarjan hahmolle. 

Lauantaiksi oli ensin muutaman päivän ajan luvattu puolipilvistä säätä, mikä on tietenkin aina ihanteellinen kuvaamisen kannalta. Kävi kuitenkin niin, että löysimme itsemme pilvisestä, koleasta ja hieman tihkusateisesta säästä. Kuvaamisen kannalta siinä ei ollut mitään muuta huonoa kuin totaalinen jäätyminen ensimmäisten kuvien aikana. Korkealla kukkulalla aivan merenrannalla tuuli niin kovaa että Aino-paran silmät alkoivat vuotaa, molempien nenistä puhumattakaan. Viitan liehuminen osoittautui myös ongelmallisemmaksi kuin oli tarkoitus ja saatiin ihan hyvät naurut kun kangas takerui Ainoon vähän turhankin innokkaasti (tästä ei valitettavasti ole kuvallista todistusainestoa...!).

Siirryttiin aika nopeasti pois kukkulalta linnoituksen raunioihin kuvaamaan ja lämmettiin melkein välittömästi kun päästiin alas tuuliselta kukkulalta. Turisteja ja retkeilijöitä ei pahemmin osunut paikalle ihmettelemään tilannetta, parhaiten mieleen jäivät japanilaiset turistit jotka virnuillen seurasivat kuvauksia meidät ohittaessaan. 

Pakko muuten kehaista Ainoa luontevuudesta mallina! Poseeraukset olivat luonnollisia, toimivia ja kauniita, hahmolle sopivia. "Leukaa pikkuisen alas" -tyylisiä ohjeita ei siis juurikaan tarvinnut antaa, mikä oli tietenkin ihan hyvä juttu. Ohessa otoksia, joihin olin ihan erityisen tyytyväinen, joku näistä saattaa lähteä huhtikuussa järjestettävän Popcult-tapahtuman photoshoot-kisaan (?). Mikä on miellyttää juuri sun silmää? c: