Vuoden hetket - mitä tuli tehtyä 2014?

Koska olemme lähdössä poikaystävän kanssa pian juhlimaan vuodenvaihdetta, en jaarittele tässä merkinnässä sen kummemmin vuodestani ja siitä mikä siinä oli hienoa. Lyhyesti sanottuna opin paljon valokuvaamisesta, mikä ehkä näkyykin tässä blogissa, jos merkintöjä lähtee taaksepäin selaamaan. Valokuvauksen saralla isoin juttu oli tietenkin rungon päivittäminen EOS 1100D:stä EOS 7D:hen, sekä ensimmäinen objektiiviostos, Sigma 50mm f/1.4. Olen myös tutustunut twitterissä aivan huikeisiin kuvaajiin ja saanut kullanarvoisia, kehittäviä ja kannustavia kommentteja! Kiitos teille! c:

Muut vuoden kohokohdat esitän ohessa kuvin. Hyvää, railakasta ja onnellista vuotta 2015! ♥

Joutui joulu

Hyvää lopuillaan olevaa joulupäivää kaikille! Huomenna olisikin sitten viimeinen joulupyhä ennen vuoden vaihtumista, aika hurjaa. Napa naukuu jouluruoan määrästä, syötyä tuli niin eilen kuin tänäänkin, eikä herkkujen syönnissäkään olla yhtään pidätelty. Kerran vuodessa kuitenkin sallin itselleni tällaisen syöpöttelyn ja mielestäni se myös kuuluu lomaan, että syödään hyvin ja lepäillään vatsaa taputellen. Ajattelin joulupäivän ratoksi kertoa muutamalla kuvalla eilisillasta, sillä se oli oikeastaan eilisen pääjuttu, kuten jokaisena jouluna.

Ihan ensiksi täytyy vähän hehkuttaa sitä lumen määrää, joka Suomeen rantautui juuri ennen jouluaattoa. Yksittäiset hiutaleet maassa muuttuivat hetkessä massiivisiksi kinoksiksi, koskemattomiksi ja kimaltaviksi hangiksi, jotka verhosivat maisemaa kuin morsiamen huntu. En voi väittää olevani kovinkaan suuri talven ystävä, mutta mieluummin otan kunnolla lumisen talven, kuin kuraisen ja mutaisen, jossa valoa ei ole nimeksikään. Talvi tekee myös joulusta taianomaisen ja lisää ainakin omalla kohdallani tuntemusta rauhasta, jota ei riko mikään.

Vietimme joulua kummisetäni luona niin kuin jo muutamana jouluna aikaisemmin. Kummisetä asuu onneksi ihan kivenheiton päässä joten matkaan ei kulunut turhan paljon aikaa. Kummisedän vaimon ja lapsen lisäksi paikalla oli tietenkin meidän perheemme ja pikkuveljen tyttöystävä, sekä isän vanhemmat. Varmaan yksi sydäntä lämmittävimmistä joululahjoista tänä vuonna oli kuulla ukin ilahtanut tervehdys ja saada halata tätä oikein pitkään joulua toivottaen. En yleensä pidä siitä että minua puhutellaan kuin pikkulasta, mutta kun ukki tervehtii minua kuin pientä lapsenlastaan, en voi mitenkään olla hymyilemättä. Jotain hellyyttävää siinä on :')

Yleisesti ottaen aatto ei tänä vuonna kuitenkaan ollut niin onnistunut kuin mitä olisin ehkä toivonut. Eräs vieraista latisti tunnelmaa todella lapsellisella käytöksellään, mitä ei tietenkään kukaan olisi toivonut. Harmillista, miten jotkut eivät saa sovituksi pikkuriitojaan melkein kymmenen vuoden (turhan) vihanpidon jälkeen. 

Lahjoja tuli muutama. B:ltä olin saanut jo loman alussa kaipaamani Dragon Age: Inquisition -videopelin ja isä lupasi lahjaksi kustantaa toisen kaipaamani asian, selkähieronnan, sekä tukea keväällä alkavaa jumppaharrastustani. Aattoaamuna avasin myös B:n vanhemmilta saadun lahjan, josta löytyi ihanan tuoksuinen käsivoide ja hajuvesi. Sedän luona sain paketista uudet, todella hyvin ääntä toistavat nappikuulokkeet ja rahaa, mikä on minusta kelpo lahja köyhälle opiskelijalle. Kyllähän siinä tunsi itsensä vähän vanhaksi kun tuntui että vastahan sitä jouluisin availi kassillisen verran lahjoja :D sydäntä kuitenkin lämmitti lahjoja enemmän hyvä ruoka ja etenkin loppuillan/alkuyön vietto B:llä, jossa ilo oli ylimmillään ja kaikki toivottelivat hymyssäsuin hyvää joulua. 

Jouluaatto oli siis pääosin onnistunut ja onnellinen, toivottavasti samaa riemua ja taikaa tulee koettua myös uuden vuoden aattona c: silloin tiedossa on videopelejä, takuuvarmasti naurua ja hyvää seuraa ♥

Mitä sitä harrastaisi?

Pitkästä aikaa mietiskelen blogissa vähän muutakin kuin valokuvausta, mutta ihan alkuun on silti pakko hehkuttaa kamera-asioita. Keskiviikkona vahvistuvat nimittäin kaupat Sigman 50mm f/1.4 optiikasta! Hankinnan jälkeen tuleekin varmasti kuvattua taas aktiivisemmin, flickr kuvapalvelu on nimittäin tarjoillut ideoita jo useamman päivän. Vielä kun saataisin vähän lunta kauniiksi peitoksi maan päälle niin avot.

Otsikon mukaisesti ajattelin ajattelin puhua muista harrastuksistani kuin kuvaamisesta. Jotkut tietävät että olen myös aktiivinen kirjoittaja, bestselleristä haaveileva fantasianovellien rustaaja. Luovien harrastusten lisäksi harrastin aiemmin myös ratsastusta ja lumilautailua, mutta lumilautailu jäi aika nopeasti hiipuvan innostuksen takia, ja kolmentoista vuoden ratsastusharrastus tyrehtyi kalliseen hintaan. Hevosharrastus oli itselleni tosi tärkeä, vaikka kävinkin tallilla vain kerran viikossa enkä kilpaillut, mutta tallille oli aina mukava tulla ja sieltä myös lähti hyvillä mielin tunnin jälkeen. Hinta huikenteli kuitenkin luokassa 1000e/6kk, ja siihen ei lopulta ollut rahaa, varsinkin kun tallilla tosiaankin kävi vain kerran viikossa. Kieltämättä hevosia on ollut välillä ikävä, mutta ehkäpä harrastus alkaa uudestaan sitten joskus kun resurssit riittävät?

Nyt olen kovasti pohtinut jonkin uuden lajin aloittamista, mutten oikein löydä itselleni sopivaa. Tanssia kokeilin aiemmin keväällä, mutta ahdistuin todella paljon nähdessäni oman suoritukseni peilistä, varsinkin kun tuntui että muut katsoisivat ja arvioisivat omaa suoritusta koko ajan. Uskon kyseisen tunteen johtuvan sosiaalisten tilanteiden pelostani, sillä yleensähän ihmiset keskittyvät omaan suoritukseensa, eivätkä siihen mitä muut tekevät. Ratsastunneilla tätä tunnetta ei syntynyt, koska eläimen hallinta luonnollisestikin vaatii paljon keskittymistä. Sama keskittyminen pitäisi vaan osata kanavoida siihen ihan omaan suoritukseensa ja kroppansa hallintaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja itseen kohdistuva arviointi ovat kuitenkin itselleni sen verran pahoja juttuja, että ne vaikuttavat jo liikaa siihen, miten valitsen itselleni harrastusta. Koska sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa on kuitenkin tapahtunut jo positiivista edistystä, olen alkanut harkita jonkin uuden harrastuksen aloittamista, riippumatta siitä seuraavatko muut suoritusta vai eivät. Ainoastaan pelkonsa kohtaamalla ne voi voittaa, eikös? c: Suurin kysymysmerkki onkin, että mitä sitä harrastaisi?

Kamppailulajit kiinnostaisivat todella paljon, etenkin kendo ja muut miekkailulajit. Poikaystävän kertoman perusteella kendo voisi jopa sopia minulle, eivätkä hinnatkaan ilmeisesti syö kukkaroa olemattomiin. Toinen kiinnostava miekkailulaji olisi Bolognalainen, yhden käden miekkailu. Katsomieni videoiden perusteella laji näyttää ainakin mielenkiintoiselta ja hei kuinka coolia olisi osata miekkailla? .

Jooga olisi myös minulle varmasti soveltuva laji. Enää en tietenkään ole niin notkea kuin silloin joskus nuorempana olin, mutta rauhallisen tahtinsa puolesta voisin hyvinkin kuvitella joogan sopivan minulle, ja kyllähän sitä vielä taipuu hankalilta näyttäviin venytysliikkeisiinkin. Joogaustakin on nykyään useampaa erilaista, joista kaveri suositteli lempeää hot joogaa, sekä ilmajoogaa, joka mielestäni näyttää oikeasti rentouttavalta!

Airsoftauksesta ja sen aloittamisesta ollaan myös puhuttu paljon poikaystävän kanssa. Siinä on ainakin se hyvä puoli että joukkueessa ei ole pakko harrastaa, vaan treenejä voi pitää kavereiden kanssa lähipusikossa, kunhan kaikilla on oikeanlaiset varusteet. Pusikossa rämpiminen ei myöskään ole koskaan haitannut allekirjoittanutta, joten huonoja puolia en tästäkään lajista löydä. Alkuun pitäisi vaan kunnolla päästä.

Larppaaminen on ehkä se yllättävin vaihtoehto, joka itselleni tuli mieleen tätä postausta kirjoittaessa. En ole koskaan larpannut enkä tiedä kunnolla mitä kaikkea siinä tapahtuu, mutta sen peruustella mitä olen kuullut, homma voisi olla mielekästä ja toimia minulle. Liikkumisen lisäksi tässä yhdistyisi myös seikkailumeininki ja mielikuvitus, joten miksipä ei? Tässäkin pitäisi vain eksyä oikeanlaiseen porukkaan ja olla jonkinlainen käry siitä mihin on ryhtymässä.

Mitä te harrastatte ja mikä harrastuksissanne on parasta? c: