Yötä vältä, valon lapsi

Yukicon 2.0 järjestettiin Espoon Tapiolan kulttuurikeskuksessa, toisen kerran, kuten voi nimestäkin päätellä. Tällä kertaa vedin ylleni kuvankauniin videopelin, Child of Lightin päähahmon Auroran asun ja täytyy sanoa että fiilikset olivat aikalailla katossa. Ei ainoastaan sen takia että sain pukeutua prinsessaksi ja kantaa puumiekkaa proppina, vaan myös siksi että Yukiconissa oli paljon ihania ja iloisia ihmisiä! Auroran hahmo ei ehkä ollut kovin monille tuttu, mutta kyllä ihmiset silti tahtoivat kuvia ja kehuivat kaunista mekkoa, joka muuten on kauniin ja lahjakkaan YumiKoyukin tekemä! Ilman tätä lahjakasta ompelijatarta cosplay ei olisi ollut ensinkään mahdollinen, joten käykäähän osoittamassa kiitoksenne tykkäämällä ja ihastelemalla muita hänen tekemiään, fantastisia pukuja!

Otin tapahtumaa seuraavana päivänä itsestäni ihan kunnollisia kuvia Aurorana ja palellutin itseni pahan päiväisesti. Ulkona tuuli, mikä lennätti kruunua aika iloisesti pitkin hankia, arvatkaa kuinka monta kaunista sanaa ehdin lausua lyhyen kuvaushetken aikana? Onnistuneita kuvia tuli kuitenkin useampi ja se onneksi maksoi palelun ja ärhentelyn takaisin. Mikä näistä kuvista on teidän suosikkinne? Olenko uskottava 10-vuotias pikkuprinsessa?

Mitä sitä harrastaisi?

Pitkästä aikaa mietiskelen blogissa vähän muutakin kuin valokuvausta, mutta ihan alkuun on silti pakko hehkuttaa kamera-asioita. Keskiviikkona vahvistuvat nimittäin kaupat Sigman 50mm f/1.4 optiikasta! Hankinnan jälkeen tuleekin varmasti kuvattua taas aktiivisemmin, flickr kuvapalvelu on nimittäin tarjoillut ideoita jo useamman päivän. Vielä kun saataisin vähän lunta kauniiksi peitoksi maan päälle niin avot.

Otsikon mukaisesti ajattelin ajattelin puhua muista harrastuksistani kuin kuvaamisesta. Jotkut tietävät että olen myös aktiivinen kirjoittaja, bestselleristä haaveileva fantasianovellien rustaaja. Luovien harrastusten lisäksi harrastin aiemmin myös ratsastusta ja lumilautailua, mutta lumilautailu jäi aika nopeasti hiipuvan innostuksen takia, ja kolmentoista vuoden ratsastusharrastus tyrehtyi kalliseen hintaan. Hevosharrastus oli itselleni tosi tärkeä, vaikka kävinkin tallilla vain kerran viikossa enkä kilpaillut, mutta tallille oli aina mukava tulla ja sieltä myös lähti hyvillä mielin tunnin jälkeen. Hinta huikenteli kuitenkin luokassa 1000e/6kk, ja siihen ei lopulta ollut rahaa, varsinkin kun tallilla tosiaankin kävi vain kerran viikossa. Kieltämättä hevosia on ollut välillä ikävä, mutta ehkäpä harrastus alkaa uudestaan sitten joskus kun resurssit riittävät?

Nyt olen kovasti pohtinut jonkin uuden lajin aloittamista, mutten oikein löydä itselleni sopivaa. Tanssia kokeilin aiemmin keväällä, mutta ahdistuin todella paljon nähdessäni oman suoritukseni peilistä, varsinkin kun tuntui että muut katsoisivat ja arvioisivat omaa suoritusta koko ajan. Uskon kyseisen tunteen johtuvan sosiaalisten tilanteiden pelostani, sillä yleensähän ihmiset keskittyvät omaan suoritukseensa, eivätkä siihen mitä muut tekevät. Ratsastunneilla tätä tunnetta ei syntynyt, koska eläimen hallinta luonnollisestikin vaatii paljon keskittymistä. Sama keskittyminen pitäisi vaan osata kanavoida siihen ihan omaan suoritukseensa ja kroppansa hallintaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja itseen kohdistuva arviointi ovat kuitenkin itselleni sen verran pahoja juttuja, että ne vaikuttavat jo liikaa siihen, miten valitsen itselleni harrastusta. Koska sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa on kuitenkin tapahtunut jo positiivista edistystä, olen alkanut harkita jonkin uuden harrastuksen aloittamista, riippumatta siitä seuraavatko muut suoritusta vai eivät. Ainoastaan pelkonsa kohtaamalla ne voi voittaa, eikös? c: Suurin kysymysmerkki onkin, että mitä sitä harrastaisi?

Kamppailulajit kiinnostaisivat todella paljon, etenkin kendo ja muut miekkailulajit. Poikaystävän kertoman perusteella kendo voisi jopa sopia minulle, eivätkä hinnatkaan ilmeisesti syö kukkaroa olemattomiin. Toinen kiinnostava miekkailulaji olisi Bolognalainen, yhden käden miekkailu. Katsomieni videoiden perusteella laji näyttää ainakin mielenkiintoiselta ja hei kuinka coolia olisi osata miekkailla? .

Jooga olisi myös minulle varmasti soveltuva laji. Enää en tietenkään ole niin notkea kuin silloin joskus nuorempana olin, mutta rauhallisen tahtinsa puolesta voisin hyvinkin kuvitella joogan sopivan minulle, ja kyllähän sitä vielä taipuu hankalilta näyttäviin venytysliikkeisiinkin. Joogaustakin on nykyään useampaa erilaista, joista kaveri suositteli lempeää hot joogaa, sekä ilmajoogaa, joka mielestäni näyttää oikeasti rentouttavalta!

Airsoftauksesta ja sen aloittamisesta ollaan myös puhuttu paljon poikaystävän kanssa. Siinä on ainakin se hyvä puoli että joukkueessa ei ole pakko harrastaa, vaan treenejä voi pitää kavereiden kanssa lähipusikossa, kunhan kaikilla on oikeanlaiset varusteet. Pusikossa rämpiminen ei myöskään ole koskaan haitannut allekirjoittanutta, joten huonoja puolia en tästäkään lajista löydä. Alkuun pitäisi vaan kunnolla päästä.

Larppaaminen on ehkä se yllättävin vaihtoehto, joka itselleni tuli mieleen tätä postausta kirjoittaessa. En ole koskaan larpannut enkä tiedä kunnolla mitä kaikkea siinä tapahtuu, mutta sen peruustella mitä olen kuullut, homma voisi olla mielekästä ja toimia minulle. Liikkumisen lisäksi tässä yhdistyisi myös seikkailumeininki ja mielikuvitus, joten miksipä ei? Tässäkin pitäisi vain eksyä oikeanlaiseen porukkaan ja olla jonkinlainen käry siitä mihin on ryhtymässä.

Mitä te harrastatte ja mikä harrastuksissanne on parasta? c:

Ruudun takaa

Viikonloppuna oli taas koululta lainassa objektiivi, se vanha tuttu ihanuus, Canon 50mm f/1.4 . Olen kaiken aikaa vaan voimakkaammin ja voimakkaammin kallistunut sen päätöksen puolelle, että joulukuussa veronpalautusten rapsahtaessa hankin itselleni ihan omaksi kyseisen ihanuuden. Valovoimaa riittää ja muotokuvaajallehan tuo on melkeinpä vakiokaluste, joten olen tässä vaiheessa 84% varma päätöksestäni. 

Kuvailin eilen isänpäivänä vähän itseäni ikkunan ääressä ja samalla mieleen tuli toinen must-hankinta. Langaton kaukolaukaisija. Sellainen on pakko olla kun itseään kuvaa, muuten tarkentaminen tuntuu vähän hakuammunnalta. Toki olen keksinyt kaikkia vippaskonsteja siihenkin, mutta kaukolaukaisija helpottaisi elämää huomattavasti. Täytynee toivoa pukilta... c':

Alla on kaksi suosikkiani niistä kuvista, jotka itsestäni räiskäytin. Pikkuveljen huoneessa on ihanan isot ikkunat ja niiden ääressä kelpasi kuvata, kun valo laskeutui niin runsaana sisään. 

Miten kuvat istuvat teidän silmäänne? c:

Vesivärimustelmia

Edellisessä merkinnässä halusin puhua aiheesta, josta varmasti kaikilla on oma mielipiteensä. Samalla kokeilin ihan ensimmäistä kertaa tehdä likaista lookia itselleni. Youtubessa pyörii paljon ohjeita siihen miten tällaisen lookin saa aikaan meikeillä, mutta vesivärit ovat huomattavasti siistimpi ja halvempi vaihtoehto. Vesiväri irtoaa ihosta nopeasti pelkällä vedellä, ja siksi halusin lähteä kokeilemaan tätä maskeerausta nimenomaan niillä.

Kuvassa kaikki mitä käytin lookin luomiseen. Vesivärit, pienikärkinen sivellin ja vessapaperirulla.

Edellisen merkinnän kuvissa ajattelin vähemmän värin riittävän, mutta kuten näkyy, jälki ei erotu niin hyvin. Valotustakin sai jälkikäsitellä ihan mukavasti, ennen kuin väri tuli edes jotenkin esiin. Kokemuksesta viisastuneena tein vielä saman päivän aikana kokeiluja siitä, paljonko väriä pitäisi kasvoille laittaa, jotta se erottuisi vähemmälläkin jälkikäsittelyllä. Näytin aika noesta nousseelta tiettyjen välivaiheiden aikana, mutta ainakin oli hauskaa :D

Tämän päivän kuvissa olin aluksi pihalla, mutta sadekuurojen ja hyttysten takia kuvista ei sitten tullut sellaisia kuin halusin. Sain kuitenkin naapurin säikytettyä lookillani, hetken kuvauksiani seurattuaan mies tuli huolestuneena kysymään olenko ihan kunnossa. Sai siinä tovin vakuutella, että nassussa on pelkkää vesiväriä eikä kukaan ole oikeasti piessyt. 

Kerran kukkasia kirsikkapuussa

Sosiaalinen media on syytänyt viimeaikoina eteeni paljon kuvia kirsikkapuista, noista romanttisen kauniista, vaaleanpunaisista sulostuksista. Vähän ehdin jo tuskailla mahdanko ehtiä tänä vuonna Roihuvuoren Hanamissa kuvaamaan kirsikkapuita, ennen kuin niiden kukinta on ohitse. Kunnes sitten tänään koulusta kotiin köpötellessäni näin erään lähitalon pihalla valtavan kirsikkapuun täydessä kukassa. Tassua toisen eteen, painelin nopeasti kotiin hakemaan kameran ja polkaisin pyörän talon tuntumaan. Kauko-objektiivia oli kiittäminen tällä reissulla, sen turvin pystyin jäämään kyseisen talon autotallin taakse piiloon puuta kuvaamaan. Muuten olisi varmaan tullut stalkkerin leima otsaan :---D

Ison puun lähellä oli myös pari pienempää puuta, joiden kukkasista sain kivoja kuvia. Kiva tietää että lähistöllä on tällaista kaunista kukkaloistoa ♥

Mustavalkomaailma

Lisäilin hiljaittain lisää omakuviani facebookin puolelle. Ihmiset alkavat varmasti pian kyllästyä pärstääni, mutta paremman mallin puutteessa ei muutosta asiaan ole tulossa, HAH! Lisäksi omakuvien ottaminen on jotenkin helppoa kun tarvitsee ohjata vain itseään: vaikka tykkäänkin kamalasti kuvata muita ihmisiä, olen huomannut olevani vähän puiseva ohjaaja. Tästäkin syystä haluaisin kovasti kuvata muita ihmisiä, jotta ohjaustaidot karttuisivat ja pääsisin pahimmasta kankeudesta eroon. Kaksilahkeista osapuolta olen yrittänyt saada kuviin vaikka ja kuinka monesti, mutta tämä tuppaa luikkimaan karkuun kun edes ehdotan kuvaamista. Plääh.

Eräs kaverini sanoi odottavansa, millaisia teemoja olen omakuviini seuraavaksi keksinyt. Toistaiseksi teemanani on ollut vahva naishahmo, josta olen pyrkinyt tuomaan erilaisia puolia esille. Edeltävän merkinnän kuvissa halusin esittää pehmeää ja herkkää värimaailmaa, puhtautta, mutta myös herkän naisen vahvuutta, ilon voimaa. Tämän kertaisissa kuvissa ollaankin sitten vähän synkemmissä tunnelmissa, otin kaikki kuvat mustavalkoisina. Tulkinnat siitä, mitä kuvat ilmentävät, saatte tehdä itse, ehkä seuraavassa merkinnässä paljastan, millaisia ajatuksia itselläni oli ;)

Luonnonvalo paras valo

Ei ole luonnonvalon voittanutta! Totean sen kerta toisensa jälkeen kun syksyn ja talven pimeys väistyvät ja kevät koittaa taas. Loppuvuodesta tuppaa aina valon kanssa olevan "pieniä teknisiä ongelmia", eikä keinovalon kellerrys tietenkään ole yhtä voimauttavaa ja kaunista kuin aurinko armaalta saatu valo. Valokuvaajaa ilahduttaa huomata, ettei kuvien valotasapainoa tarvitse jälkikäteen korjailla, vaan kuvat kelpaavat juuri sellaisina kuin ne on otettu. Tai sitten olen vielä vaan niin amatöörikuvaaja, etten hallitse kaikkia valoon liittyviä hienouksia.

Löysin viikonloppuna kaupasta ihanan "lettipannan", jollaista olen etsinyt iät ja ajat sopuhintaan. Lähikaupan hiustuotteiden hyllystä (??) sellainen sitten lopulta tarttui mukaan viidellä eurolla. Köyhänä opiskelijana myönnän vähän nurisseeni tätäkin hintaa, mutta ainakaan en ole katunut ostostani missään vaiheessa. Tällaisia pantoja olisi varmaan helppo tehdä itsekin - jos osaisi. Ehkä pitäisi kesälomalla perehtyä pieniin käsitöihin ja tehdä lettipantoja ihan itse?

Uusi ostos myös inspiroi kuvaamaan. Olen jo pitkään tahtonut kuvata maanläheisen/puhtaan kuvasarjan ja lähdin kehittelemään ideaa vielä samana viikonloppuna kun pannan ostin.

 

(Ihan tulee paha mieli kun katselen näitä webbikameralla otettuja kuvia, laatu on niin karmaiseva)

Lähdin viikonloppuna hakemaan tuntumaa pannan käyttöön ja siihen miten se kannattaisi päähän asetella. Ylemmissä kuvissa panta nostaa hiuksia, alemmissa kuvissa taas yritin saada pannan asetettua niin, että hiukset pysyisivät ruodussa. Mietin myös kukan sopivuutta pantaan. Tämän päivän kuvissa päädyin jättämään kukan pois.

Inspiraatio tuli voimakkaasti Kalevalasta, sekä Game of Thrones -sarjasta. Ehkä se näkyy kuvissa jotenkin? Lainasin kuvausten ajaksi pikkuveljen huonetta ja talon ainotta tyhjää, valkoista seinää. Pääsiäislomalla olisi tarkoitus päästää kuvaamaan samanhenkisiä kuvia myös metsään.

Kolmas silmä

Hetkeen ei oo tullut postailluksi koulukiireiden ja koomailun takia. Oli ihan odotettavissa, ettei pitkän tauon jälkeen koulunkäynti heti kunnolla maistu, vaikka rutiinilla tässä jo mennä porhalletaan eteenpäin. Ensimmäinen jakso vetelee viimeisiään ja ens viikko onkin sitten kokonaan syyslomaa, hyvää ruokaa, unta ja paljon kivaa tekemistä. Onko teillä muilla lomia tiedossa syksyn värien keskelle? Mitä aiotte tehdä, vai keräättekö ihan vaan voimia tulevaa pimeyttä vastaan?

Otsikko liittyy rakkaaseen harrastukseen, valokuvaamiseen. Ihan muutamassa vuodessa linssistä on tullut kolmas silmä ja Canon alkaa toimittaa jo raajan virkaa. Koulu on avannut yllättävän paljon uusia teitä amatöörikuvaajalle, ja yhtä sun toista on jo tullut opittua. Jännästi ihminen aina luulee osaavansa paljon, kun sitten käykin ilmi, ettei niin kamalan paljon osaakaan. Näin muutaman kuukauden valokuvakoutsaamisen jälkeen uskallan kuitenkin jo vähän kehuskella taidoillani ja halu taitojen kehittämiseen on kaiken aikaa isompi. Mielessä on pilkahdellut halu valokuvaamisesta ammattinakin.

Ensimmäisen jakson päätteeksi tehtiin valokuvauskurssin tehtävistä portfolio. Ohessa esiteltynä muutama portfolioräpsyni, sekä ihan vaan randomnäpsyjä (:

Tehtävä: Panoramakuvaus

Tehtävä: Rakennettu kuvakertomus omavalintaisesta aiheesta (oma aihe: masentuneen arki)

Tehtävä: Sommitteluharjoitus

Tehtävä: Arkkitehtuurikuvia omavalintaisesta rakennuksesta (oma valinta: kotitalo)

Omalla ajalla kuvattuja

Luonto on aika läheinen aihe, niin koulussa kuvatuissa kuvissa kuin vapaa-ajan kuvissakin. Viimeaikoina on tosin ruvennut kiinnostamaan aina vaan enemmän ihmisten kuvaus ja erilaisten photoshootien, eli kuvasessioiden toteutus. Tällä hetkellä on erään koulukaverin kanssa tarkoitus toteuttaa Hobitti-teemainen kuvaus, jota ootan ihan kauheasti! Lisäksi mieli tekisi kuvallisesti ilmaista ihmisen ja eläimen välistä suhdetta, jota varten etsin myös malleja. Jos sinä asut pääkaupunkiseudulla ja tarvitset kuvia, ilmoitathan? Samalla tuet opiskelijan kehittyviä taitoja (:

-Eve