Seppä syntyessään

Otsikko viittaa poikaystävääni, joka on todellakin harvinaisen taitava käsistään. Eiliseltä kävelylenkiltä napattiin mukaan oksia, joista veisteltiin molemmille varsin tyylikkäät jouset - tai no, poikaystävä veisti, itse istuin avustajana vieressä ja ihailin miten homma sujui. Molemmista jousista tuli ihan älyttömän hienoja ja nappasin työn ohella muutaman "making of"-kuvan c:

Luonnon loiste

Lainasin taas viikonlopuksi koululta objektiiveja ja olin tänään ulkoiluttamassa Canonin 50mm f/1.8, kun käytiin poikaystävän kanssa metsällä. Pidän oikein kovasti kyseisestä pikkuputkesta, mutta sen automaattitarkennus... sitä ei ole syyttä moitittu. Kuvaan pääasiallisesti aina manuaalitarkennusta käyttäen, mutta olihan se automaattitarkennus pakko testata kun niin paljon tyytymätöntä kommenttia olin siitä lukenut. Äänekäshän se on kuin mikä, tarkentaa ihan minne sattuu, jos edes tarkentaa. Pari testikuvaa otettuani vaihdoin siis äkkiä takaisin tuttuun ja turvalliseen manuaalitarkennukseen, joka toimii onneksi niin kuin pitääkin. Huono juttu vaan on älyttömän pieni tarkennusrengas, josta tarttuminen tuntui jotenkin kömpelöltä. Huokeaan hintaansa nähden objektiivi on kuitenkin kelpo kapistus, eikä olisi varmastikaan huono hankinta c:

Metsässä oli tuttuun tapaan kaunista. Käytiin yhdessä niistä lähimetsistä, jossa olen jo nassikkana kavereiden kanssa leikkinyt vaikka millaista sankaria tai sankaritarta. Nyt metsään ollaan sitten rakentamassa kerrostaloja ja näky kaiken sen vehreyden laidalla oli vähintäänkin surullinen. Sinne sitä asvalttitietä ollaan rakentamassa hyvää vauhtia, pian seuraksi nousee taloja ja parkkipaikkoja. Olen jotenkin tosi surullinen, viimevuosina ollaan revitty alas monta hyvää ja kaunista lähimetsää uusien talojen tieltä ja samalla linnuilta ja muilta pieniltä ökkiäisiltä menee koti. Onneksi ehdin tulevien viikkojen aikana vielä käydä napsimassa kuvia, kun syksyn värit alkavat päästä hiljalleen loistoonsa c:

Noitametsällä - kuvaamassa Oonan kanssa

Saatiin kuin saatiinkin merkintä tälle illalle! Edellisessä merkinnässä siis sivumennen mainitsin käyneeni lähipuistossa Oonan kanssa kuvailemassa ja reissu oli varsin metka. Oona oli ihanan yhteistyökykyinen malli mikä totta kai aina helpottaa kuvaajan työtä, varsinkin tällaisen vähän kehnomman ohjaajan kohdalla. Valo siivilöityi myös tosi nätisti oksien seasta ja sillä saatiin kuviin sitä jännän mystistä, noitamaista fiilistä mitä kuviin haettiinkin. Ehkä hieman erilaisempia ratkaisuja kuvakulmiin olisin voinut näihin vielä hakea, mutta erittäin tyytyväinen olen näihinkin räpsyihin! c:

Kiitos paljon Oona, toivottavasti kuvataan vielä uudestaankin jotain! 

Oonan blogi

Kuvia Ellie cosplaysta

Lainasin tänään koululta Sigman kiinteän 30mm:n putken ja Canonin 50mm:n. Olin sopinut kaverin kanssa että käydään vähän kuvailemassa "witch of the woods" -teemalla lähipuistossa ja vitsit miten hauskaa olikaan! Malli oli kaunis, yhteistyökykyinen ja avoin kaikille ideoille, mikä totta kai on kuvatessa aina suurta plussaa. Postaan joko myöhemmin tänään tai huomenna kuvamerkinnän, jossa esittelen kuvauskeikan satoa c: vitsit nuo koululta lainatut objektiivit muuten ovat ihania! Sitä valovoiman määrää... melkein tekisi mieli jättää palauttamatta takaisin, sen verran rakastuin etenkin tuohon kolmekymppiseen, grr ♥

Kaverin kanssa kuvailujen jälkeen päätin vielä käydä kuvaamassa lähimetsässä Ellie cosplaytani. Hahmo on siis videopelistä The Last of Us, kyseinen peli on minulle ihan hirmuisen tärkeä ja siitä syystä vedinkin sitten Ellien vetimet ylle ensimmäistä kertaa viimetalvena. Osittain halusin käydä kuvaamassa vielä tänään myös sen takia, että oli pakko saada fiilistellä noiden objektiivien kanssa ihan kunnolla, kun kerran olivat lainassa. Pakko sanoa että tykkään kovasti siitä mitä kameran muistikortille tänään tallentui c:

Valoöverit, eli leikkimistä ylivalotuksen kanssa

Traconista jäi käteen se, mitä harrastajat kutsuvat conrutoksi. Sain ihan perusteellisen flunssan viikonlopun aikana, enkä viimeyönä nukkunut juuri silmäystäkään kurkkukivun takia. Yön ja aamun aikana oli myös lämpöä ja kouluun matkustaminen olikin melko mielenkiintoinen elämys, kun aiempi bussi jätti kokonaan tulematta ja sain kangistella kylmässä syysaamussa kuumeisena. Sain kuitekin viikonlopuksi lainaamani kuvausvälineet palautettua ja kotona odotti ihana lämmin sänky - ja tylsyys! Viimeisesti sairastelustani on sen verran aikaa, että olin ehtinyt kokonaan unohtaa miten tylsää kipeänä voikaan olla. Olen kaiken lisäksi sellainen ihminen, etten malta juurikaan pysyä aloillani, joten pakkohan tekemistä oli keksiä ja tietenkin siihen liittyi valokuvaaminen.

Valoa on vielä tähän aikaan vuodesta päivisin niin runsaasti, että päätin hieman leikkiä valotusajan kanssa. Sonnustauduin valkoiseen mekkoon ja leikin kuvissa valkoisilla verhoillani, halusin kuvista TODELLA valkoisia ja raikkaita, jotta kuumeilun ja flunssailun tylsyys ja ankeus unohtuisivat hetkeksi. Pidensin siis valotusaikaa reilusti ja avasin aukon mahdollisimman suureksi (okei, Canonin kittilinssissä isoin aukko on 4.5, mutta kuitenkin), ja tuloksena olivat seuraavat kuvat:

Kaikissa kuvissa valotusaika on joko 1/15 tai 1/10, aukkona f/5.6 ja ISO-arvona 200. Tuloksena oli ainakin omaa silmääni miellyttäviä kuvia, joihin ylivalottuminen sopi mielestäni oikein hyvin. Tällaisia kuvia otan varmasti joskus enemmänkin, toivottavasti toisen mallin kanssa c:

Tracon 9

Tämän vuoden toinen con oli omalla kohdallani Tampereella järjestettävä Tracon, jonne animen, mangan, japanilaisen kulttuurin ja roolipelien harrastajat kokoontuivat. Tapahtuma järjestettiin jo yhdeksättä kertaa ja ihmisiä oli TODELLA paljon. Itse en saanut ranneketta tapahtumaan, mutta koska sää oli upea ja ihmiset iloisia, oli pihalla varmasti vähintäänkin yhtä mukavaa kuin sisällä Tamperetalossa c:

Lähdin reissuun alunperin kuvaajan roolissa, mutta kävikin sitten lopulta niin, että juttelin niin paljon ihmisten kanssa, etten kamalasti ehtinyt kuvata. Muutama ruutu kameran muistikorttiin kuitenkin tallentui.

Pieniä fanityttökohtauksia aiheuttivat etenkin Joel ja Ellie (kolmas kuva alhaalta), sekä tuo Elizabeth (neljäs kuva ylhäältä), mutta kyllä kaikki näissä kuvissa esiintyvät asut ja monet muutkin olivat ihan älyttömän upeita. Ei voi kuin ihailla ihmisten taitoa, kärsivällisyyttä ja kunnianhimoa tehdä proppeja ja pukuja vuodesta toiseen. 

Kaverini Pilvi oli erityisen ihana kun lainasi ystävänsä ranneketta hetkeksi, pääsinpähän käymään sisälläkin! Eniten kiinnosti taidekuja, jolla seikkaileminen on aina ollut suosikkipuuhaani coneissa. Kyllä ihmiset sitten ovatkin taitavia! Erilaisten piirrostyylien katseleminen hymyilytti ja välillä harmittikin kulkea joistain pöydistä ohi, kun olisi vain tahtonut tukea kotimaisia taiteilijoita ja taidetta. Jotain pientä tarttui kuitenkin mukaan...

 

Professor Layton -teemaisen kortin löytäminen oli ihanan positiivinen ylläri. Pelit ovat ihastuttaneet allekirjoittanutta jo useamman vuoden, mutta tuntuvat olevan harmillisen aliarvostettuja. Siksi kortti oli pakko napata mukaan. Pokémon-kortit olivat saman tekijän aikaansannoksia ja hihaan tarttuivat Eeveen kehitysmuodoista ne omat suosikit. Garrus ja Tali olivat myös hyvin ilmeisiä valintoja, kun metsästin jo vähän epätoivoisena jotain Mass Effect -teemaista artia. Pikku kännykkäkoru/avaimenperä Tali kukkakruunu päässä oli niin ihastuttava että pakkohan se oli mukaan napata. Ja Garrus nyt vaan on komea ja ihana. 

Toivottavasti tavataan myös ensi vuonna Traconissa! ♥

Ihana valo

Syksyä on eletty kohta jo kaksi viikkoa, mutta vielä riittää viherrystä ja valoa. Toivoisin että voisin varastoida auringon tuomaa energiaa, ja ottaa sen käyttöön sitten talven pimeinä ja kurjimpina iltoina, kun kaikki tuntuu ikävältä. Toivottavasti tänä vuonna saadaan paljon lunta, jotta talvi ei tuntuisi niin kurjalta!

Kävin eilen lyhyellä metsälenkillä ja nappasin muutaman kuvan. Metsässä tuoksuu niin ihanalta ja valo on puiden oksien läpi siivilöityessään todella kaunis ♥

We are survivors!

Sain villin idean toteuttaa kuvaukset teemalla postapokalyptisen maailman selviytyjät. Näitä kuvia olisi toki voinut napsia luonnon helmassakin, mutta halusin silti toteuttaa ne studiolla. Koulun 5D Mark II -kennon sain myös lainaan kuvaustarkoituksia varten, mikä herätti innokkaassa valokuvaajassa ihastunutta kihinää - onhan se runko ihana!

Ihaninta oli kuitenkin tää porukka, jonka kanssa työskentelin, upeampia malleja saa etsiä ihan tosissaan. Kiitos vielä Kaijalle, Sadulle, Lindalle, Ainolle ja Idalle mallina olemisesta, sekä Johannalle reflen ja lamppujen kanssa avustamisesta. Toivottavasti tällä porukalla keksitään vielä uusia kuvausmetkuja c: