Ropecon ja niin paljon linnunkakkaa

Ropecon on aina ollut ihan kotinurkillani, täällä Espoon Otaniemessä kongressikeskus Dipolissa. Koska tapahtuma ei niinkään keskity japanilaiseen populaarikulttuuriin tai videopeleihin, on paikalla käyminen kuitenkin jäänyt välistä. Tänä vuonna päätin painella Dipolille lauantaipäiväksi, välittämättä siitä että sääennuste oli kovin epävakaa. Eevi tarjosi ystävällisesti kyytiä ihan kotiovelta paikalle ja vielä myöhemmin myös tapahtumapaikalta pois, kiitos ihanalle kuskille ♥ suuntavaistoni on niin surkea että olisin ihan varmasti eksynyt Google mapsin avullakin.

Olimme siis Dipolilla lauantaiaamuna hieman yli kymmenen aikaan. Eevillä oli yllään supersuloinen Toon Link cosplay, jonka kuvaamisesta oltiin sovittu jo muutama päivä ennen conia. Aamu oli hirmu kaunis (oikeasti, aurinko PAAHTOI selkään välillä) ja jäimme Dipolin läheisyydessä sijaitsevaan rantaan kuvailemaan. Olen viikonloppuisin tottunut heräämään niihin aikoihin kun nyt olimme conpaikalla, joten ensimmäisten kuvien aikana olin lievästi sanottuna aivot nollatilassa. Eevi oli kuitenkin poseerauksien kanssa hyvin omatoiminen ja homma lähtikin rullailemaan ihan mukavasti ensimmäisen, jäisen vartin jälkeen. Kiitokset vielä Eevin avustajalle Ashleylle c:

Hehkutan muuten hieman tuota pullopostin paperia, värjäsin sen ihan itse! Eihän se iso homma ollut tai mitenkään aikaa vievää, mutta hauskaa kyllä. Värjäsin tavallisen A4-kokoisen tulostuspaperin kahvilla, sillä sai juuri aikaan sellaisen kellastuneen sävyn, jota hain. Tämä on varmaan ihan hyvä pitää mielessä tulevia shootteja varten, ehkä joskus värjäilen enemmänkin paperia vaikka hobittien karttoja tai velhojen/velhottarien muinaisia kääröjä varten? c:

Eevin kuvausten jälkeen olikin sitten pidemmän aikaa ihan vaan oleskelua. Huomasin kauhukseni että kameran akku oli jäänyt lataamatta, mutta laturi oli onneksi tullut mukaan kameralaukkuun. Niinpä akku kiidätettiin sisälle Dipoliin samaa 20 minuutin pikaelvytys. Sen jälkeen seuraaviin kuvauksiin olikin enää puolisen tuntia aikaa. Kyseiset kuvaukset olivat saaneet minut kiipeilemään seinille edellisenä iltana, yksi shoottiunelmistani oli toteutamassa. Disneyn elokuva Tangled (Kaksin Karkuteillä) on ollut suosikki Disney-elokuvani siitä asti kun sen ensimmäistä kertaa näin. Tähkäpää on prinsessana varmaan ainoa, johon pystyn todella samaistumaan ja tämä ja Flynnin rakkaustarina saa ihan valehtelematta minut itkemään joka kerta. Ivanneth Cosplayn (käykkää tsekkaamassa facebookissa!) ihanat tytöt olivat muuntautuneet täydellisksi Flynniksi ja Tähkäpääksi ja antoivat minulle tilaisuuden kuvata. En tiennyt miten päin olisin ollut, niin ihanat cossit tekivät minut niin iloisiksi ♥

 

Kunniamaininta ihanalle pienelle aasialaistytölle, joka eksyi äitinsä kanssa seuraamaan kuvauksiamme! Pikku suloisuus poimi meille kaikille voikukkia ja oli niin onnessaan päästessään samaan kuvaan oikean prinsessan ja prinssin kanssa. Tällaiset "häiriöt" kuvauksissa eivät haittaa yhtään c: 

Eevin kuvausten aikana oli muuten jo huomattu, että tuolla rannan läheisellä nurmikolla oli jäätävät läjät linnunkakkaa! Keltavihreitä miinoja sai väistellä ihan työksi asti ja taisi siellä joukossa koiran jätöksiäkin olla. Onneksi avojaloin kipittävät Tähkäpää ei astunut "iloiseen yllätykseen"... Eeville muuten iso kiitos kuvauksissa avustamisesta, olit suureksi avuksi! ♥

Taas ehdittiin pitää pieni tauko tämän ja viimeisen shootin välillä. Pilvet olivat aika ikävästi kerääntyneet taivaalle ja jouduimmekin Eevin kanssa pitämään sadetta katoksen alla ennen viimeisiä kuvauksia. Bongattiin tuttuja naamoja ja ehdittiin jutustella ennen kuin Melissa saapui luoksemme Myrcella Baratheon mekossaan. Olin tavannut Melissan jo Popcultissa, jossa hän esiintyi lauantaina Cerseinä, nyt kuvattavan Myrcellan äitinä. Jotenkin hymy oli herkässä kun katselin Melissaa linssin läpi nyt herkkänä ja viattomana hahmona, kun Popcultissa linssin eteen piirtyi vahva ja juonitteleva nainen. Hienoa muuntautumiskykyä, vaikka sää olikin kuvausten aikana jo kaamean puolella ja vettä alkoi tulla saavista kaatamalla.

Sään takia Melisan kuvaukset jäivät todella lyhyiksi, joten siitä syystä vain nämä kolme kuvaa kyseisestä shootista. Moikattiin nopeasti ennen kuin Eevi lähti viemään kohti Leppävaaraa, josta poikaystävä sitten koukkasi kotiin. Ensimmäinen Ropeconini, hyvin lyhyeltä tuntunut sellainen, oli nyt takana ja kokemus oli oikein mukava, vaikka olikin pääasiassa valokuvausta ja ulkohengailua. Kuvaaminen on kuitenkin niin kivaa, ettei se haitannut tässäkään tapahtumassa yhtään, ihmisten cossien ikuistaminen on sellaista mitä voisin tehdä tätäkin enemmän. PALJON enemmän. Dipolin ympäristö tarjosi myös niin hyvät puitteet kuvauksille, että olin tyytyväinen. Harmi, että ensi vuonna tapahtuma onkin sitten Helsingin Messukeskuksessa, jonka ympäristöstä ei voi sanoa yhtään samaa.

Mitkä kuvat olivat teidän suosikkejanne tästä setistä? c: Olitteko itse Ropeconissa, cossissa tai ihan vain omina itseinänne?