Mies piilossa

Tällä kertaa sain suostuteltua poikaystävän malliksi kuviin. Kuvista tuli tosi kivoja ja olin niihin tyytyväinen, mutta malli ei antanut lupaa kuin yhden kuvan esittelyyn. Ihan ymmärrettävää, mutta vähän harmistuin hyvien kuvien hukkaan menemisestä.

Ennen kuvaushetkeä mies oli siis heittänyt harteilleen huivin ja vielä aika kivalla tapaa, vähän tuli mieleen joku antiikin ajan soturi. Näitä pitäisi ottaa enemmänkin, kun valoa on taas päiväsaikaan enemmän. 

Tiikerityttö

Jo jonkin aikaa sitten töhersin naamaani vielä toistamiseen pastelliliiduilla. Samalla huomasin että tummat värit tarttuvat ihoon vähän huonommin kuin kirkkaat. Nyt juhannuksena olisi tarkoitus päästä kokeilemaan vesivärejä iholle, saa nähdä millaisen taideteoksen saan aikaan.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Olen elän hengitän

Jospa minä olenkin yksinäinen

seuraa vailla ja särkyväinen.

Maailman ääniin kyllästynyt

huoneeseeni kuihtumaan jäänyt.

Syntymästä 24 vuotta aikaa

Lasiin kilahti tänään kahdeskymmenesneljäs vuosi maan päällä. Pakko sanoa etten tunnen itseäni yhtään sen ikäiseksi, enemmänkin tuntuu siltä kuin olisin vielä 18-vuotias. Osittain siihen ehkä vaikuttaa se, miten avoimesti muut mainostavat epäuskoaan oikeaa ikääni kohtaan. B:nkin veli luuli että olen samaa ikäluokkaa, siis maksimissaan 22-vuotias. Onneksi en ota tästä itseeni, kai se on kohteliaisuus saada näyttää nuoremmalta kuin mitä oikeasti on? Ehtii sitä rupsahtaa sitten myöhemmin... ;)

Virallinen merkkipäivä ei mennyt mitenkään erikoisissa merkeissä, istuskelin kotona kuuntelemassa sateen ropinaa ja seikkailin internetin ihmemaamassa. Lauantaina on sitten pienet kekkerit pienellä porukalla, ja niitä kemuja varten pitäisi huomenna leipoa mustikkapiirakka ja suklaamuffinseja. 

Otin tänään vähän toisistaan poikkeavia kuvia. Oli ensin tarkoitus maalata ihoa vesiväreillä, mutta koska niitä ei löytynyt, päädyin piirtämään ihooni pastelliliidulla. Aikaa hauskaa oikeastaan, heittäytyä välillä sotkemaan ihan villisti, murehtimatta siinä hetkessä siitä, lähteekö väri enää ollenkaan iholta. Tuli jotenkin vapautunut fiilis. 

Jatkuin myös peruukkileikkejä tänään, ja näiden kuvien vaaleus toimii aika kivana kontrastina tummille kuville. 

***

Hanami 2014

Tänään Helsingin Roihuvuoressa vietettiin Hanami juhlaa, jossa kaikki pääsivät ihastelemaan kirsikkapuiden kukintaa, japanilaisten taistelulajien näytöksiä ja kaikkea muuta Nousevan Auringon Maahan liittyvää. Olen itse vieraillut juhlassa kahdesti aikaisemmin, mutta miehelle tämä oli ihan uusi kokemus.

Sää on tänään ollut IHANA! Kesä alkoi ihan kirjaimellisesti ja tuskastelinkin välistä hölmöyttäni ottaa liian paljon vaatetta mukaan - olisin selvinnyt varsin hyvin ilman sekä neuletakkia että nahkatakkia. Varjossa oli kuitenkin sen verran viileää, että pienet tauot tekivät Hanamista oikein mukavan kokemuksen josta mieskin sitten jälkeenpäin kiitteli.

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ♥

Allekirjoittanut. Kuvaajana toimi mies.

Hanamissa käynnin jälkeen käytiin miehen kanssa vielä Kansallismuseossa, jossa sielläkin oli pieni Japanilaisteemainen näyttely. Tarkennettuna näyttely käsitteli lähinnä japanilaisia sotureita ja taistelulajeja, ja se olisi kooltaan voinut olla isompi, mutta ihan kiva lisäys päivän ohjelmaan jokatapauksessa. Tykkään muutenkin käydä museoissa, ja Kansallismuseossa olin viimeksi vieraillut joskus teininä.

Kaikin puolin mukava päivä, jonka jälkeen oli kiva palata kotiin syömään ♥

Kerran kukkasia kirsikkapuussa

Sosiaalinen media on syytänyt viimeaikoina eteeni paljon kuvia kirsikkapuista, noista romanttisen kauniista, vaaleanpunaisista sulostuksista. Vähän ehdin jo tuskailla mahdanko ehtiä tänä vuonna Roihuvuoren Hanamissa kuvaamaan kirsikkapuita, ennen kuin niiden kukinta on ohitse. Kunnes sitten tänään koulusta kotiin köpötellessäni näin erään lähitalon pihalla valtavan kirsikkapuun täydessä kukassa. Tassua toisen eteen, painelin nopeasti kotiin hakemaan kameran ja polkaisin pyörän talon tuntumaan. Kauko-objektiivia oli kiittäminen tällä reissulla, sen turvin pystyin jäämään kyseisen talon autotallin taakse piiloon puuta kuvaamaan. Muuten olisi varmaan tullut stalkkerin leima otsaan :---D

Ison puun lähellä oli myös pari pienempää puuta, joiden kukkasista sain kivoja kuvia. Kiva tietää että lähistöllä on tällaista kaunista kukkaloistoa ♥

Mustavalkomaailma

Lisäilin hiljaittain lisää omakuviani facebookin puolelle. Ihmiset alkavat varmasti pian kyllästyä pärstääni, mutta paremman mallin puutteessa ei muutosta asiaan ole tulossa, HAH! Lisäksi omakuvien ottaminen on jotenkin helppoa kun tarvitsee ohjata vain itseään: vaikka tykkäänkin kamalasti kuvata muita ihmisiä, olen huomannut olevani vähän puiseva ohjaaja. Tästäkin syystä haluaisin kovasti kuvata muita ihmisiä, jotta ohjaustaidot karttuisivat ja pääsisin pahimmasta kankeudesta eroon. Kaksilahkeista osapuolta olen yrittänyt saada kuviin vaikka ja kuinka monesti, mutta tämä tuppaa luikkimaan karkuun kun edes ehdotan kuvaamista. Plääh.

Eräs kaverini sanoi odottavansa, millaisia teemoja olen omakuviini seuraavaksi keksinyt. Toistaiseksi teemanani on ollut vahva naishahmo, josta olen pyrkinyt tuomaan erilaisia puolia esille. Edeltävän merkinnän kuvissa halusin esittää pehmeää ja herkkää värimaailmaa, puhtautta, mutta myös herkän naisen vahvuutta, ilon voimaa. Tämän kertaisissa kuvissa ollaankin sitten vähän synkemmissä tunnelmissa, otin kaikki kuvat mustavalkoisina. Tulkinnat siitä, mitä kuvat ilmentävät, saatte tehdä itse, ehkä seuraavassa merkinnässä paljastan, millaisia ajatuksia itselläni oli ;)