Syntymästä 24 vuotta aikaa

Lasiin kilahti tänään kahdeskymmenesneljäs vuosi maan päällä. Pakko sanoa etten tunnen itseäni yhtään sen ikäiseksi, enemmänkin tuntuu siltä kuin olisin vielä 18-vuotias. Osittain siihen ehkä vaikuttaa se, miten avoimesti muut mainostavat epäuskoaan oikeaa ikääni kohtaan. B:nkin veli luuli että olen samaa ikäluokkaa, siis maksimissaan 22-vuotias. Onneksi en ota tästä itseeni, kai se on kohteliaisuus saada näyttää nuoremmalta kuin mitä oikeasti on? Ehtii sitä rupsahtaa sitten myöhemmin... ;)

Virallinen merkkipäivä ei mennyt mitenkään erikoisissa merkeissä, istuskelin kotona kuuntelemassa sateen ropinaa ja seikkailin internetin ihmemaamassa. Lauantaina on sitten pienet kekkerit pienellä porukalla, ja niitä kemuja varten pitäisi huomenna leipoa mustikkapiirakka ja suklaamuffinseja. 

Otin tänään vähän toisistaan poikkeavia kuvia. Oli ensin tarkoitus maalata ihoa vesiväreillä, mutta koska niitä ei löytynyt, päädyin piirtämään ihooni pastelliliidulla. Aikaa hauskaa oikeastaan, heittäytyä välillä sotkemaan ihan villisti, murehtimatta siinä hetkessä siitä, lähteekö väri enää ollenkaan iholta. Tuli jotenkin vapautunut fiilis. 

Jatkuin myös peruukkileikkejä tänään, ja näiden kuvien vaaleus toimii aika kivana kontrastina tummille kuville. 

***

Hanami 2014

Tänään Helsingin Roihuvuoressa vietettiin Hanami juhlaa, jossa kaikki pääsivät ihastelemaan kirsikkapuiden kukintaa, japanilaisten taistelulajien näytöksiä ja kaikkea muuta Nousevan Auringon Maahan liittyvää. Olen itse vieraillut juhlassa kahdesti aikaisemmin, mutta miehelle tämä oli ihan uusi kokemus.

Sää on tänään ollut IHANA! Kesä alkoi ihan kirjaimellisesti ja tuskastelinkin välistä hölmöyttäni ottaa liian paljon vaatetta mukaan - olisin selvinnyt varsin hyvin ilman sekä neuletakkia että nahkatakkia. Varjossa oli kuitenkin sen verran viileää, että pienet tauot tekivät Hanamista oikein mukavan kokemuksen josta mieskin sitten jälkeenpäin kiitteli.

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ♥

Allekirjoittanut. Kuvaajana toimi mies.

Hanamissa käynnin jälkeen käytiin miehen kanssa vielä Kansallismuseossa, jossa sielläkin oli pieni Japanilaisteemainen näyttely. Tarkennettuna näyttely käsitteli lähinnä japanilaisia sotureita ja taistelulajeja, ja se olisi kooltaan voinut olla isompi, mutta ihan kiva lisäys päivän ohjelmaan jokatapauksessa. Tykkään muutenkin käydä museoissa, ja Kansallismuseossa olin viimeksi vieraillut joskus teininä.

Kaikin puolin mukava päivä, jonka jälkeen oli kiva palata kotiin syömään ♥

Kerran kukkasia kirsikkapuussa

Sosiaalinen media on syytänyt viimeaikoina eteeni paljon kuvia kirsikkapuista, noista romanttisen kauniista, vaaleanpunaisista sulostuksista. Vähän ehdin jo tuskailla mahdanko ehtiä tänä vuonna Roihuvuoren Hanamissa kuvaamaan kirsikkapuita, ennen kuin niiden kukinta on ohitse. Kunnes sitten tänään koulusta kotiin köpötellessäni näin erään lähitalon pihalla valtavan kirsikkapuun täydessä kukassa. Tassua toisen eteen, painelin nopeasti kotiin hakemaan kameran ja polkaisin pyörän talon tuntumaan. Kauko-objektiivia oli kiittäminen tällä reissulla, sen turvin pystyin jäämään kyseisen talon autotallin taakse piiloon puuta kuvaamaan. Muuten olisi varmaan tullut stalkkerin leima otsaan :---D

Ison puun lähellä oli myös pari pienempää puuta, joiden kukkasista sain kivoja kuvia. Kiva tietää että lähistöllä on tällaista kaunista kukkaloistoa ♥

Mustavalkomaailma

Lisäilin hiljaittain lisää omakuviani facebookin puolelle. Ihmiset alkavat varmasti pian kyllästyä pärstääni, mutta paremman mallin puutteessa ei muutosta asiaan ole tulossa, HAH! Lisäksi omakuvien ottaminen on jotenkin helppoa kun tarvitsee ohjata vain itseään: vaikka tykkäänkin kamalasti kuvata muita ihmisiä, olen huomannut olevani vähän puiseva ohjaaja. Tästäkin syystä haluaisin kovasti kuvata muita ihmisiä, jotta ohjaustaidot karttuisivat ja pääsisin pahimmasta kankeudesta eroon. Kaksilahkeista osapuolta olen yrittänyt saada kuviin vaikka ja kuinka monesti, mutta tämä tuppaa luikkimaan karkuun kun edes ehdotan kuvaamista. Plääh.

Eräs kaverini sanoi odottavansa, millaisia teemoja olen omakuviini seuraavaksi keksinyt. Toistaiseksi teemanani on ollut vahva naishahmo, josta olen pyrkinyt tuomaan erilaisia puolia esille. Edeltävän merkinnän kuvissa halusin esittää pehmeää ja herkkää värimaailmaa, puhtautta, mutta myös herkän naisen vahvuutta, ilon voimaa. Tämän kertaisissa kuvissa ollaankin sitten vähän synkemmissä tunnelmissa, otin kaikki kuvat mustavalkoisina. Tulkinnat siitä, mitä kuvat ilmentävät, saatte tehdä itse, ehkä seuraavassa merkinnässä paljastan, millaisia ajatuksia itselläni oli ;)

Luonnonvalo paras valo

Ei ole luonnonvalon voittanutta! Totean sen kerta toisensa jälkeen kun syksyn ja talven pimeys väistyvät ja kevät koittaa taas. Loppuvuodesta tuppaa aina valon kanssa olevan "pieniä teknisiä ongelmia", eikä keinovalon kellerrys tietenkään ole yhtä voimauttavaa ja kaunista kuin aurinko armaalta saatu valo. Valokuvaajaa ilahduttaa huomata, ettei kuvien valotasapainoa tarvitse jälkikäteen korjailla, vaan kuvat kelpaavat juuri sellaisina kuin ne on otettu. Tai sitten olen vielä vaan niin amatöörikuvaaja, etten hallitse kaikkia valoon liittyviä hienouksia.

Löysin viikonloppuna kaupasta ihanan "lettipannan", jollaista olen etsinyt iät ja ajat sopuhintaan. Lähikaupan hiustuotteiden hyllystä (??) sellainen sitten lopulta tarttui mukaan viidellä eurolla. Köyhänä opiskelijana myönnän vähän nurisseeni tätäkin hintaa, mutta ainakaan en ole katunut ostostani missään vaiheessa. Tällaisia pantoja olisi varmaan helppo tehdä itsekin - jos osaisi. Ehkä pitäisi kesälomalla perehtyä pieniin käsitöihin ja tehdä lettipantoja ihan itse?

Uusi ostos myös inspiroi kuvaamaan. Olen jo pitkään tahtonut kuvata maanläheisen/puhtaan kuvasarjan ja lähdin kehittelemään ideaa vielä samana viikonloppuna kun pannan ostin.

 

(Ihan tulee paha mieli kun katselen näitä webbikameralla otettuja kuvia, laatu on niin karmaiseva)

Lähdin viikonloppuna hakemaan tuntumaa pannan käyttöön ja siihen miten se kannattaisi päähän asetella. Ylemmissä kuvissa panta nostaa hiuksia, alemmissa kuvissa taas yritin saada pannan asetettua niin, että hiukset pysyisivät ruodussa. Mietin myös kukan sopivuutta pantaan. Tämän päivän kuvissa päädyin jättämään kukan pois.

Inspiraatio tuli voimakkaasti Kalevalasta, sekä Game of Thrones -sarjasta. Ehkä se näkyy kuvissa jotenkin? Lainasin kuvausten ajaksi pikkuveljen huonetta ja talon ainotta tyhjää, valkoista seinää. Pääsiäislomalla olisi tarkoitus päästää kuvaamaan samanhenkisiä kuvia myös metsään.

Viikinkien henki

***

Poikaystävän sairastaessa nappasin kameran kouraani ja painuin takapihalle aurinkoiseen kevääseen. Vielä rusehtavat pensaat ja harmaa maa tuovat enemmän mieleen syksyn, mutta kevättä on tuntuvasti ilmassa. Lisäksi edellämainitut värit sopivat otollisesti kuvien viikinkikoruihin. Kahden ensimmäisen kuvan Thorin vasara on hankittu Ruusalasta, kun taas jälkimmäisten kuvien riipus ja sormus ovat Kalevala koruja. Olen aina kokenut viikingit inspiroiviksi ja tavoittelinkin kuviin sitä tietynlaista maanläheisyyttä, mikä kauan sitten eläneestä kansasta mieleeni tulee.

Paluu conien maailmaan

Joskus vuonna 2005/2006 osallistuin ensimmäistä kertaa anime/mangatapahtumaan. Kyseessä oli tuolloin Animecon ja se järjestettiin Helsingin Paasitornissa. Kyseinen tapahtuma tutustutti minut paremmin animeskeneen ja samalla innostuin kunnolla cosplaysta: fiktiiviseksi hahmoksi pukeutumisesta. Osallistuttuani kahteen Traconiin ja Animeconiin, sekä muutamaan pienempään coniin innostukseni animea kohtaan kuitenkin hiipui ja samalla cosplaykin jäi. Harrastuksen loppumiseen vaikuttivat myös muutamat henkilökohtaiset tekijät.

Nyt vuonna 2014 Espoossa järjestettiin Yukicon. Koska tapahtumapaikka oli aivan kodin lähistöllä, päätin kerätä rohkeuteni ja osallistua tapahtumaan. Osoittautui, että ensimmäistä kertaa järjestettävä con myytiin odottamattomassa huijauksessa loppuun, joten kutsuinkin itseäni onnekkaaksi saatuani rannekkeen minulle ja poikaystävälleni. Päätös cosplaysta oli myös tehty jo, melkein heti sen jälkeen kun olin saanut tapahtumasta tietää. Esittäydyin siis con-kansalle The Last of Us -pelin Ellienä, ja kyseisestä cossista onkin ainakin yksi prosessikuva blogini jossain aiemmassa merkinnässä.

Oma cosplayni, Ellie pelistä The Las of Us

Cossaamista muuten jännitin aikalailla. Hahmoni on vaatetuksensa puolesta melko tavallisen näköinen, joten suurempaa huomiota en herättänyt tapahtuma-alueen ulkopuolella ja ihan hyvä oikeastaan niin. Saavuin Yukiconiin sillä fiiliksellä että pidän hauskaa ja jos joku haluaa kuvata niin totta kai suostun. Pienenä ja positiivisena yllätyksenä tuli, että halukkaita kuvaajia oli yllättävän monta, ja kehuja hienosta ja onnistuneesta cossista tuli useammaltakin taholta. Eräs tyttö kertoi jopa löytäneensä minut Yukiconin twitter-feedin kautta. Con tuntui entistäkin ihanammalta näiden kuvanneiden ja kehuneiden ihmisten perusteella, kiitos teille ♥

Yukicon veti minua puoleensa lähinnä mainostamalla itseään myös videopelitapahtumana. Kunniavieraskin oli minulle tuttu, suomalainen peliryhmä Laeppavika, joka ensimmäisenä päivänä antoi yleisölle haastattelun, toisena päivänä hervottoman pelisession. Muuta videopeliohjelmaa ei sitten pahemmin tullutkaan seurattua, vaan aika meni enemmänkin ympyrää kiertäessä, ihmisiä ja cosplay-pukuja ihaillessa. Kävin kuitenkin kuvauttamassa cosplay-pukuni Cosplay Finlandin kuvauspisteessä, mikä oli ihan mielenkiintoinen kokemus melko kokemattomalle cossaajalle. En ihan tiennyt miten päin kuvissa olisi pitänyt olla, mutta onneksi sain opastusta poseeraamiseen ja ruudulta katsottuina kuvat näyttivätkin sitten ihan hyviltä (: jään odottamaan, milloin kuvat ilmestyvät nettiin.

Cosplaypuvut olivat muuten aivan ihania kyseisessä tapahtumassa! Ylivoimaisesti eniten cosseja oli animesarjasta Shingeki no Kyojin, josta itselläni ei juurikaan ole tietoa, ihan jo siksi ettei anime ylipäätään ole enää vuosiin juurikaan kiinnostanut. Ilokseni löysin kuitenkin myös liudan pelihahmoja ja Disney-prinsessoja, joiden näkemisestä olin erityisen innostunut. Cosplay onkin mielestäni siitä ihanaa, ettei se ole enää vuosiin rajautunut vain anime/mangahahmoihin.

Ihan erityisesti jäivät mieleen nämä cossit! Alemman rivin W.i.t.c.h -sarjakuvan Will Vandom herätti minussa niin suuria nostalgian tunteita, että kuva oli vaan pakko saada. En ole muutenkaan juuri koskaan törmännyt W.i.t.c.h cosseihin, joten Will sai kyllä hymyn huulille. Myös tulevasta How To Train Your Dragon 2:sta tutut Hiccup ja Astrid olivat niin ihania ja puvut äärettömän hienoja. Ylemmän rivin Disney-prinsessat saivat myös ihastuneita huokaisuja aikaan. 

Nämä ihanuudet saivat myös sydämeni läpättämään. Että miten suloinen tuo pikkutyttö olikaan! Ei ujostellut lainkaan kuvatuksi tulemista ja poseerasi kuin vanha tekijä. Tämä otos sulattaa sydämeni aina silmiini osuessaan, Ponyo on varsin itsensä kokoinen ja näköinen! ♥

Jos jotain olisin toivonut näkeväni hieman enemmän, niin Final Fantasy ja Assassin's Creed cosplaypukuja. Ainakaan omaan silmääni ei osunut näiden pelisarjojen edustajia ja se tuli jopa pienenä yllätyksenä? Jäivätkö kaikki Eziot ja Cloudit ilman ranneketta? >:

Hyvän fiiliksen lisäksi Yukiconista jäi muutama "matkamuisto" käteen. Poikaystävä ei ollut edes Japanissa käyneenä maistanut pocky-tikkuja (!!), joten totta kai niitä ostettiin sitten yhtä sun toista makua. Antauduin myös alpacasso-villityksen vietäväksi ja ostin itselleni pikku-alpakan, sekä sille kaveriksi pienen, vaaleanpunaisen kissan. 

Yukicon oli 5/5 kokemus. Toivon sille vihreää valoa tulevaisuudessa ja kiitän hienosta con-elämyksestä ♥