Kävin laivalla viimeksi parisen vuotta sitten kun juhlittiin B:n synttäreitä. Sitä ennen olen kuitenkin lapsena käynyt risteilemässä niin usein, etteivät paikat tuntuneet mitenkään uppo-oudoilta - oli oikeastaan kivaa huomata, miten Silja Symphony on vuodesta toiseen säilynyt aikalailla samanlaisena. Ravintoloita oli tullut muutama lisää ja legendaarinen leikkipaikka oli siirtyneet alemmalle kannelle, mutta muuten paikat olivat aika tuttuja ja niistä tuli jopa kotoisa tunne.
Laivan buffetti on muuten varmaan pahin viholliseni, ruoka on niin hyvää että sitä tulee pakostakin vedettyä kaksin käsin, jo siitäkin syystä että kaikkea haluaisi mielellään maistaa. Buffetista ei valitettavasti ole kuvia, kun halusin keskittyä enemmän syömiseen kuin kuvaamiseen :D Auringonlaskua oli tavallista mielenkiintoisempaa käydä katsomassa kun kiinnitti huomiota siihen miten moni ihminen sitä kuvasi, joko järkkäreillä tai kännykkäkameroilla. Ihan erityisen paljon kannelta (ja laivalta muutenkin) löytyi japanilaisia turisteja, jotka tuntuivat olevan kiinnostuneita muutenkin kaikesta, mitä laivalla tapahtui c': se oli jotenkin hellyyttävää katseltavaa.
Ruotsissa tuli käytyä sellaisissa paikoissa joissa en ole ennen käynyt. Gamla Stan oli tietenkin pakollinen kohde, koska rakastan vanhoja kaupunginosia noin yleensä (niin paljon tarinoita ja mystiikkaa!), mutta siellä tuli käytyä nyt ensimmäistä kertaa Ruotsin vanhimmassa kahvilassa, joka on satoja vuosia pysynyt samalla paikalla. Oikein ihana pikku kuppila olikin ja tuore korvapuusti vei kielen mennessään ♥
Gamla Stanissa ihmisten tarkkailu ja värikkyys ovat minusta olleet aina niitä parhaimpia juttuja. Kapeat, mutkittelevat pikkukujat ja vanhaa tyyliä mukailevat kyltit tuovat jotenkin sen tunnun, että on hetken osa mennyttä aikakautta, vaikka ympärillä onkin paljon turistien rihkamapuoteja. Erityisesti nostan jalustalle pienen Handfaste-liikkeen, joka myy viikinkiaiheista tavaraa. Kauniita koruja ja upeita, puisia viikinkijumalapatsaita kelpaa ihan vain katsellakin, jos rahaa ei ole.
Vanhasta kaupungista suuntasimmekin sitten sellaiselle alueelle, jossa en ole aiemmin käynyt. Karlaplan ei ollut kovin kaukana ja sinne matkaamiseen minulla oli ihan erityinen syy, tahdoin nimittäin nähdä historiallisen museon viikinkinäyttelyn. Museossa kerrottiin olevan maailman suurin viikinkiesineiden kokoelma, mutta näyttely olikin sitten loppujen lopuksi yllättävän pieni ja jopa mitäänsanomaton. Olihan siellä upeita viikinkimiekkoja, valtavia riimukiviä ja vaikka mitä, muta olin silti hieman pettynyt. Ehkä tässä ei sitten kuitenkaan ollut tarpeeksi viikinki-intoilijalle? :D museo oli muuten aika kiva rakenteeltaan ja esitteli Ruotsin historiaa hyvinkin kattavasti, mutta noin arkkitehtuurillisesti ajatellen se hävisi mielestäni aika näkyvästi esimerkiksi Suomen Kansallismuseolle. Tulipahan koettua.











Ei kommentteja:
Lähetä kommentti