keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Mystiset neidot - toisenlaiset kuvaukset

Keväällä vastaani tuli hieman erilainen valokuvausprojekti, kuin mihin olen tottunut. Minulta kysyttiin, olisinko halukas kuvaamaan kansikuvan fantasiakirjalle. En miettinyt pitkään ennen kuin annoin myöntävän vastauksen, vaikka vähän takaraivossa kutittelikin ajatus että mihinhän sitä nyt oikein ollaan ryhtymässä. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vastaavanlaisista kuvauksista ja tehtävä tuntui muutenkin kamalan isolta vastuulta. Osaisinko ottaa kansikuvaksi sopivia kuvia? Millainen edes on kansikuvaksi sopiva kuva? Pitäisikö tässä nyt tietää jotain ihmeellistä? Nämä kysymykset pyörivät väistämättäkin mielessäni, kun lähdin pohdiskelemaan, miten työtä kannattaisi lähestyä. 

Aika monissa kirjoissa on yleensä piirretty tai maalattu kansikuva, ainakin fantasiakirjoissa. Muutamaan valokuvalliseenkin kanteen olen joskus fantasiahyllyllä törmännyt, mutta mitään ihmeellisiä ajatuksia ne eivät ole herättäneet. Enemmänkin kasan kysymyksiä, joista päällimmäinen on aina ollut sama: miksi? 

Kirjailijan kanssa käytiin kuitenkin keskusteluja siitä, mitä tämä kannelta halusi. Mitä kannessa pitäisi/voisi olla, millainen tunnelma, millaiset sävyt jne. Sain liudan hyviä esimerkkikuvia tunnelmasta ja tarkat kuvaukset hahmoista, jotka kanteen tulisivat. Se helpotti suunnittelutyötä jonkin verran, mutta vielä enemmän mallien työtä, rooliin heittäytymistä. Mainittakoon, että valitsin mallit itse, ja olin heihin erittäin tyytyväinen, ihanat tytöt ♥

Kuvaukset sovittiin lopulta heinäkuun ensimmäiselle sunnuntaille. Mallit matkustivat luokseni Espooseen ja kuvaukset toteuttiin jo vakiolokaatiokseni muodostuneessa Träskandan puistossa. Puisto sopi taustaksi hyvin ja korosti nätisti tyttöjen vaaleutta, kyllä kesän vihreässä vaan on sitä jotain (vaikka itse olenkin enemmän kevätvihreän ystävä). 

Tytöistä toinen oli ensi kertaa mallin työssä, toisella oli taustalla runsaasti kokemusta cosplayharrastuksen ansiosta. Ensikertalainen pärjäsi kuitenkin oikein mallikkaasti kameran edessä ja molemmista tytöistä saatiin lopulta sellaisia ruutuja, joista välittyi hahmojen välinen, vankka ystävyys. En olisi ihan heti uskonut, että mallit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Toki kuvaustilanteessa oli tiettyä jännittyneisyyttä ilmassa, mutta se ei ollut este hyville lopputuloksille.

Kuvaajana ajatukset olivat aika paljon siinä, mikä kansikuvaksi sopisi, olisiko rajaus hyvä ja jäikö mallien ympärille hyvin tilaa kirjan ja kirjailijan nimelle. Kokeiltiin erilaisia asetelmia ja kuvakulmia, mutta tunnelma pidettiin kaiken aikaa samanlaisena ihan jo kirjailijankin toiveesta. 

Hyttyset tuntuivat olevan jotenkin erityisen aggressiivisia tällä keikalla. Malliparkojen jalat, kädet ja kasvotkin olivat tulilinjalla useampaan otteeseen eikä kuvaajakaan välttynyt verenimijöiden läiskimiseltä. Tämän takia metsämiljöössä kuvaaminen jäi vähälle ja yriteltiin pysyä alueilla, joissa inisijät eivät liikkuneet massiivisissa legioonissa. Ah Suomen kesä!
Kun tytöistä oltiin saatu parikuvia, halusin ottaa vielä muutamat yksilökuvat molemmista. Näistä kuvista muutamat alla c: suuret kiitokset vielä molemmille tytöille malleina olemisesta ja kirjailijalle lämmin kiitos, että valitsit minut osaksi mielenkiintoista ja antoisaa projektia!

Kirjailijan facebook-sivu: Anna Kaija
Mallit: Mona ja Tiia






1 kommentti:

  1. Ihan älyttömän mukavaa nähdä näitä tyttöjen yksilökuviakin, ovat niin kauniita ja jotenkin herkkiä. Nyt kun olen nähnyt useamman kuvan, ne tuntuvat muodostavan tosi upean kokonaisuuden. Harmi, että kansia voi olla vain yksi ;)

    Se on totta, että melko harvoissa fantasiakirjoissa on tuntunut olevan valokuvakansi (tosin viime aikoina olen ehkä hieman useammin niihin törmännyt). Itsekin ehkä alkuun vierastin ajatusta ja olinkin tosiaan piirretyn kannen jo tilannut, mutta elämä heittää välillä kapuloita rattaisiin ja asiat eivät mene siihen suuntaan kuin oli kuvitellut.

    Tällä hetkellä on kuitenkin fiilis, että tämä oli hyvä ratkaisu. Sain ihan uskomattoman kauniin kannen, jossa on hyvä tunnelma. Nyt täytyy vain toivoa, että teksti yltäisi samoihin mittoihin. Hetkeäkään en kadu, että valokuvaratkaisuun päädyin ja kuvaajan valintakin osui nappiin. Niin ja mallit osasit valita todella hyvin myös. Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen :)

    VastaaPoista